Heippa kaikille!

Mä olen tämän lauman uusin jäsen. Tulin uuteen laumaan 23.10.2009 illansuussa, olihan noi toiset koirat sekä laumanjohtajat kyllä mua hakemassa, joten koko lauman näin jo kotikaupungissa. Olen siis syntynyt Hämeenlinnassa 31.8.2009. Virallinen nimeni on Ozahula Xavir ja näin tuttujen kesken olen Mere. Rodultani olen australianpaimenkoira ja sukupuoleltani uros. Ei voi kuulemma narttua ottaa tähän ukkovaltaiseen huusholliin, sanoo emäntä. Värini on bluemerle, toinen silmäni on osittain sininen ja vähän ruskeaa, toinen silmäni on kokonaan ruskea.

Meillä on tarkoitus tuon emännän kanssa kiertää näyttelyitä ja yritetään hankkia mulle myös jotain tuloksia, kuulemma, niinkuin esim. palveluskoira- tai TOKO-kisoista...Mitähän nekin on? Onkohan jotain syötävää???


 6 kk

7 kk

9 kk


1 vuotias 31.8.2010

 
 Mere tammikuussa 2011
Mere 2 vuotiaana 31.8.2011

19.2.2011 uutta tarinaa...

Niin se on aika vierähtänyt nopeasti eteenpäin, miusta on tullut jo iso poika : ) Näyttelyissä ollaan käyty, tottista ollaan treenailtu ja kaikenlaista hassua olen päässyt tekemään. Miulla on aina silloin toooossiii tylsää, kun emäntä lähtee isoveikkojen kanssa lenkille... Silloinhan miun pitää ihan ite keksiä tekemistä... No jos jotain purtavaa tai hajotettavaa jostain löytyy niin se on tosi kivaa...

Viimeksi löysin sanomalehden ja se oli kivaa silputa tuohon eteisen lattialla, vähän niinkuin olisi ruusunterälehtiä heitellyt siihen matolle, kun emäntä ja veikat tulee... Hmmnnn... Eipä tuo emäntä oikein tykännyt. Marmatti taas, että miksi aina silloin pitää keksiä jotain tekemistä kun hää on pois kotoa. Täytyyhän koissun jollain lailla tehdä olonsa viihtyisäksi, kun yksin joutuu kotona oottelemaan... Eiks vaan?!

Edellisellä kerralla löysin kaksi tyhjää viilipurkkia ja niitä piti sitten pestä ja puunata ja lopuksi silputa nekin tuohon eteisen matolle. Se vasta oli mukavaa, niin hauskasti nuo purkit ritisi, kun niitä pureskeli... Heh... No itku pitkästä ilosta, eihän emäntä taaskaan tykännyt, kun joutui sen silpun tuosta siivoamaan. Kiitteli kyllä, että onneksi mie keskityn vaan noihin tuollaisiin halpoihin tuhottaviin, en esim. revi sohvaa tai muuta vastaavaa.

Lenkkeilyt on miulle aika tuskaa, kun miun pitää tuota emäntää vahtia koko ajan. Siellä kun liikkuu kaikenlaisia nelijalkaisia enkä mä tässä murkkuiässä oikein vielä erota uroksia ja narttuja, vaan miun täytyy aukoa päätä kaikille jotka liikkuu samalla alueella kun miä. Sehän on yhtä kuin miun valtakunta, ei muilla oo sinne asiaa. Eikös se jo koirakoulun alaluokilla opeteta...Omat reviirit .... Hau!

Ja sit nuo naapurin leikkivät ja iloisesti kiljuvat lapset... Mä en jostain syystä voi sietää lapsia... Onkohan se siitä, kun täs huushollissa ei lapsia ole. Mitä nyt emännän lapsenlapset käy aina välillä kylässä ja silloin miun pitää tosissaan vahtia, nehän tuli mun reviirille. Ei noi veikat näistä lapsista välitä, mutta mie kyllä niiden jokaista liikettä vahdin eipähän pääse miua yllättämään. Emäntä sanoi, että on tosi harmi, kun varmaankin mie hieman pelkään lapsia ja silloin mun on turvauduttava pikku murahteleluun... Ja sit lapset tietty hieman pelkää... : ( En mä mitään pahaa tarkoita, mutt varokaa kuitenkin!

Täältä löytyy tietojani: jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx