Loma alkaa lähestyä loppuaan. Maanantaina pitäisi palata töiden pariin ... On vaan niin paha olla, että vaikeuksia on tulossa.

Tänään klo 15.22 sai Dinjo taas kouristuskohtauksia, kaksi peräkkäin. Olin yksin kotona juuri sillä hetkellä ja niin kauhean pahalta taas tuntui nuo hirvittävät kouristukset, kuolan eritys, koiran lasittuneet silmät, pissat tulivat lattialla, niin yksin, niin tuskaisena istuin koirani vierellä. Toistellen sen nimeä, silittäen silkinhienoa mustaa turkkia, odottaen, että tuska ja kouristukset lakkaisivat... Olo on tyhjä, kyynel herkässä...

Ensimmäisen kouristuskohtauksen aikana sain laitettua Diapam-peräpuikkoja 2 kappaletta. Niiden vaikutuksen alkamista odottaen toivoin, että kaikki tämä olisi pelkkää pahaa unta. Vain kaksi viikkoa oli edellisistä kohtauksista ... Pahaa peläten ja koiran päätä silitellen sain kohtauksen kaikkoamaan. Olihan Dinjo todella sekava ja erittäin väsynyt kohtauksien jälkeen, mutta aika, se taas korjasi. Nyt iki-ihana koirani Dinjo nukkuu sikeästi ja kerää voimia tulevaan uuteen päivään...

Lomani on muutenkin mennyt ihan pieleen. Lupasin mennä kyläilemään sinne ja tänne, mutta enpä ole saanut itseäni liikkeelle . Nyt on mielessä vain häpeä siitä, että miksi tulee luvattua jotain, mitä et kuitenkaan pysty pitämään . Olen tehnyt uuden lupauksen itselleni, en lupaa mitään, koska en pysty lupauksiani pitämään.

ANTEEKSI KAIKKI TE, joille olen jotakin luvannut ....

Tällä hetkellä olen tosi väsynyt, väsynyt tähän maailmaan...