Miksi asiat eivät suju niinkuin oletetaan, jos joku asia menee hienosti niin ihan varmasti jotain pahaa tapahtuu pian...

Tänään klo 17.15 sai Dinjo uuden täysin yllättävän kouristuskohtauksen. Kauhu ja tuo hirveä tuska täytti taas mieleni. Kohtaus oli täsmälleen samanlainen kuin entisetkin. Täydestä unesta; hyppäsi pystyyn ja alkoi kouristella kaatuen oikealle kyljelleen. Silmät täysin avoimina vailla mitään reaktiota ulkopuoliseen maailmaan. Kuola valui suusta ja kouristukset vapisuttivat koiraa. Tämän kohtauksen näkeminen on aivan kauheaa, itku silmässä ja kipu sydämessä on totista totta... Kun yritän tästä asiasta kirjoittaa, niin en kuitenkaan osaa ilmaista täysin sitä tunnetta...

Meillä on ollut epilepsia lääkitys nyt jo kohta puoli vuotta ja oli tarkoitus kokeilla puolen vuoden jakson jälkeen, että pärjääkö Dinjo ilman lääkkeitä. Pahalta näyttää, jos tuo lääkekään ei enää tehoa. Tilaan ensi viikolla ajan eläinlääkärille ja otetaan verinäyte fenobarbitaalipitoisuudesta eli pureeko lääke vai ei?!

Kohtauksen jälkeen Dinjo on sekava. Jalat tahtoisivat kulkea omia polkujaan, horjuvaa on eteenpäin meno. Välillä se törmää ovenpieliin tai jopa seinään. Nyt koira nukkuu syvää unta ja minä seuraan koko ajan, jos uusi kohtaus taas kauhistuttaa läsnäolollaan?!