Niin ne kaiken maailman muuttolinnut ovat saapuneet.

Junolla ja Dinjolla riittää vahtimista yllinkyllin, kun pesän tekoon ryhtyneet pikkulinnut ja miksei vähän isommatkin untuvikot pyörivät "meidän reviirillä". Koko ajan vahditaan ikkunoissa ja haukutaan kaikki siivekkäät, myös oravat saavat osansa tästä huutokuorosta. Auta armias, jos linnut sattuvat olemaan pihalla silloin kun koirat pääsevät ulkoilemaan. Silloin saavat lentävän lähdön, jokainen joka osaa lentää, muut juoksevat karkuun kun kaksi suurta mustaa ryntäävät pihalle... Eipä lintusia sitten vähään aikaan täällä näy.

Meillä asustelee pihapiirissä jonkinmoinen häirikkö. Pienen pieni sinitiainen, joka käy joka päivä useaan otteeseen sotkemassa meidän molempien autojen peilit. Tämä pikku tiainen kuvittelee varmaan peilissä näkyvän linnun kilpakumppanikseen. Se lentelee peilistä peiliin ja nokkii kuvaansa vimmatusti. Se on niin täydellisen keskittynyt puuhaansa, että pääsemme ihan puolen metrin päähän sitä katselemaan. Lintuparka, osaakohan tuo edes etsiä itselleen puolisoa, kun joutuu taistelemaan oman kuvansa kanssa.

Viime viikko oli opiskeluviikko... Tiistaina olin kiltisti ottamassa osaa opiskeluun, mutta loppuviikko meni lusmuillessa kotona. Jotenkin vaan pakenin sitä ilmapiiriä ja ahdistusta. Tekemättömät kotitehtävät painoivat mieltä ja painavat edelleen. Kai minä ne teen, mutta opiskelun jatkuminen on nyt tosi vaikean päätöksen alla... Motivaatio on tosi kateissa Otsan rypistys.

Ilmoitin Junon Haminan näyttelyyn 16.-17.5. Juno on kehässä lauantaina. Tutkailin Kennelliiton sivuilta näyttelyiden tuomareita ja paikkoja. Eipä taida tänä vuonna kovin montaa näyttelyä meille tulla ja aina vaan vähäisimmäksi ne jäävät. Junohan täyttää heinäkuun lopussa kahdeksan vuotta, joten sille aukeaa veteraanikehien portit.

Isäntä lähti äsken Tallinnaan ja minä saan viettää oman näköisen viikonlopun. Kristian Meurman soi parhaillaan tässä koneella ja menojalkaa alkaa pahasti vipattamaan. Mutta minne? Kenen kanssa? Taitaa taas tulla ihan vaan tutun tuttu koti viikonloppu.

Allu the Horse voi hyvin. Olen käynyt ratsastelemassa ja aina se jaksaa olla sama positiivisluonteinen polle. Nyt on tarkoitus alkaa herkistelemään sen suuta, se jaksaa painaa kädelle aika lailla ja minä hölmö olen yrittänyt vastata tähän. Enhän minä hevosta tässä asiassa voita. Tarvitsen itsekin paljon ohjausta tässä ratsastuspuolessa, minähän vaan menen hevosen mukana. Heh...

Autokuume on varmaan asteissa 42!!! Pitäisi saada hyvä vetoauto hevostrailerille. Niin sekin pitäisi ostaa, hevostraileri. Pääsisimme sitten jonnekin muuallekin ratsastelemaan. Kovasti kiinnostaisi hypätä tällä hevosella. Sillä on hypätty ratana 80 sentin esteitä. Ja hyvin on kuulemma kulkenut. Jee...

Hyvää viikonloppua kaikille!!!