Olen jotenkin kai pimahtanut... Olin sunnuntaina treenaamassa Meren kanssa toko-liikkeitä. Harjoiteltin perusasentoa, seuraamista, luoksetuloa, maahanmenoa ja ihan uusi juttu... ruutu. Hiottavaa on, mutta "ihan hyvältä" kuulemma näyttää. Luulen, että koira osaa enemmän kuin ohjaaja. Ruutuun meno oli minulle positiviinen yllätys, en meinannut muistaa kehua... niin hienosti Mere sinne meni .

Maanantaina sitten olin lähiyhdistyksen järjestämässä TOKO-koulutuksessa. Ajattelin alkuun, että taidan jättää väliin. Siellä oli mieletön määrä (minun mielestä) vihaisesti haukkuvia koiria. Merehän ottaa niistä kunnon kilarit... Ajattelin, että poistun takavasemmalle, mutta yksi kouluttajista kehoitti kuitenkin tulemaan kentällä, koska näitä tilanteitahan on kohdattava. Totta, sinne vaan. Penturyhmässä harjoiteltiin kontakteja, pieniä hihnanmitan luoksetuloja, seuraamista, muutama askel kerrallaan. Tosi mukavat treenit ja Merekin jaksoi keskittyä.

Tiistaina illansuussa sitten päätin lähteä tekemään Merelle jäljen:

No se meni. Tein annettujen ohjeiden mukaan, jälki 530 m, ensin kaksi omaa lelua, sitten puupalikka(luontokapula), sitten maalissa oma narupallo. Lähdön tein janalta, Mere mietti aika kauan, että mitä tuo mamma tarkoittaa, yritti takajäljelle, mutta korjasi itse. Hiljalleen haahuillen, poikkeili jäljeltä oikealle ja vasemmalle, minä aina pysähdyin odottamaan, että minne mennään...Kerrothan, Mere. Jatkettiin matkaa. Iloisesti Mere yllättyi omasta lelusta, otti sen suuhun ja näytti mammalle. Pysähdyttiin, palkkasin koiran ja kehuin. Matka jatkui, seuraava lelu, ilmaisi hyvin ja oli taas iloinen. Täällä on kaikkea kivaa... Kehut, palkka ja matka jatkui. Seuraavana keppi... Voi vitsi!!! Olisittepa nähneet, hienosti pysähtyi, otti suuhun puupalikan ja katsoi minuun, että mamma kato minkä löysin ja se tuoksuu ihan sinulta!!! Ihana, kehuin, annoin palkan ja jatkettiin taas. Hiljalleen loppuun asti, lopussa löytyi narupallo ja se oli kivaa! Jälki 1,5 h vanha, ei 90 asteen kulmia, ei 45 asteen kulmia. Loivia kaarroksia ja suoria. Jälki ajettiin ajassa 22 min...Hiljaa hyvä tulee eikös vaan!

Esineruudun tein siinä jäljen vanhentuessa ja voe pojat miten yllätti!
Talloin alueen n. 10 m x 40 m, laitoin kaksi esinettä. Lähetin etureunalta, Mere lähti innokkaana, tarkisti rajat ja tuli takaisin... Ei ymmärtänyt... No mamma hieman avitti, mentiin hiukan edemmäs ja sanoin: esine... Mere meni vähän matkaa, tuli takaisin, tehtiin tätä muutama kerta ja päästiin etureunan esineelle. Mere otti sen suuhun ja kehuin kovasti... Taisi ymmärtää. Lähetin sitten siitä samasta kohdasta toiselle esineelle... Lähti hienosti, rupesi pyörimään, kun sai hajun, löysi esineen, nappasi suuhun ja minä siellä keskellä: Hienoa, tuo! Ja se toi ihan minun käteen sen esineen! Oltais voitu olla vaikka kokeessa... JEEE!
Että näin...

Tästä on mukava jatkaa ...

Lauantaina Kotkan kehässä tulee pyörähtämään Juno, jos tuo jalka nyt antaa myöten. Taas aamulla hieman ontui toista etujalkaa . Taitaa olla näitä vanhuuden vaivoja... Sunnuntaina Mere piipahtaa Kotkan näyttelyssä. Nyt sitten se ensimmäinen virallinen näyttely, junioriluokassa. Huh, saas nähdä kuinka käy...

Tsemppiä kaikille tulevaan näyttelyyn. Ehkä siellä tulee muutama tuttukin bongattua ainakin hoffikehässä , tai siellä kehän reunalla!