Kyllä tämä aika kuluu... Olen jotenkin ollut poissa tolaltani tuon Dinjon nukutuksen jälkeen. Ihan vaan mielenosoituksellisesti en ole ollut yhteyksissä eläinlääkäriin. Minun olisi pitänyt soittaa... en ole soittanut... minun olisi pitänyt varata aika kontrolliin, en ole varannut... en vaan jotenkin saa aikaiseksi. Kyllähän tähän on syynsäkin, vakuutuksesta olen nostanut tällä vakuutuskaudella kaiken minkä saan ja nyt menee kaikki kulut ihan omaan piikkiin. Sitten kun tuo raha ei kasva puussa, joten vaikeaa on ottaa yhteyksiä ja todeta puhelimessa, että tulisin, jos olisi rahaa... Voihan paska!

Päivät menee... Laitan viestin henkilölle... Ei ole vastannut... Laitan sähköpostia toiselle henkilölle... ei vastausta... Mihin minä tarvitsen sähköpostia saatikka puhelinta tarvitsen? Eihän minua kukaan kaipaa... Saanpahan ainakin olla rauhassa.

Kävin eilen lääkärillä ja sain sairauslomaa maanantaihin. Tiistaina pitäisi mennä töihin. Olen kovan flunssan kourissa ja ääni ei kulje sekä kurkkuun koskee tosi paljon, pelkästä yskimisestä... Tää on inhottavaa. Tallillekaan en ole päässyt, eikä varmaan kyllä kannata mennäkään ettei pahemmin sairastu.

Nyt on ihan tavattoman hurja hevoskuume... Etsin, etsin, etsin... enkä löydä sitä mitä etsin...

Koirat taaplaa kukin tyylillään. Junosta on tullut leikkisä iän myötä. Mukava vanhus. Dinjo on voinut paljon, paljon paremmin. Nyt loppui antibiootti ja katsotaan mitä sitten seuraa. Mere on innokas itsensä, mennä touhottaa minkä ehtii. Minä odottelen viikon lomaa sekä vierailua hyvän ystävän luokse...

Näin se homma etenee...sanoisin...