Kyllä aika vierähtää nopeasti, kun mielessä pyörii kaikenlaisia juttuja... Tuntuu, että pää halkiaa .

Palataan kirjoitukseen 6. joulukuuta... Hautajaiset... Ei meitä edes kutsuttu, ei haittaa, mutta kyseessä oli kuitenkin Kepon veli ??? Ei kai sukulaisuussuhde ole tae hautajaiskutsusta. Meille ei ilmoitettu edes milloin hautajaiset on... Vainaja haudattiin Kepon varaamaan hautapaikkaan... Höh, vähän enemmän kuin vähän ihmeltiin ja kiukustuttiin. Aikamoinen häväistys niin Kepoa kuin vainajaa kohtaan .

Mere on aika hienossa kunnossa. Turkki on uhkea, mutta murkkuikä vaivaa nuorta miestä ihan liiankin kanssa. Ketuttaa kulkea sen kanssa, kun se haluaa haastaa kaikki koiran näköiset kilpaan suurta egoansa pönkittämään. Vaan ei onnistu, ei emäntä laske. Tiukka pitää nyt olla ja koulutusta kohtaamisista on lisättävä, jotta osaisi koira malttaa toisen koiran tavatessaan. Näyttelybuumiin saadaan helpotusta sitten toukokuussa... Ehkä?!

Ratsastus on jatkunut ja sillä rintamalla on tapahtumassa suuria asioita. Pelkään vaan pahinta, että kaikki suunnitelmat kaatuvat rahoitus pulaan. Kerron lisää, kunhan asiasta saadaan selvää faktaa. Sen verran paljastan, että kyseessä ei ole vielä oman hevosen hankinta...

Dinjo mennä porskuttaa. Se on niin ihana, rakastettava, suloinen liehuhäntä. Olen varaamassa sille maaliskuulle verikokeisiin kontrolliaikaa. Samalla varmaan tutkitaan purukalusto, ainakin hampaiden raspaaminen täytyy suorittaa nukutuksessa. Ehkä niitä kuvauksiakin harkitaan siinä yhteydessä.

Juno taas on nuortunut alle kolmivuotiaaksi. Se on into piukeena aina kun pääsee ulos. Pakolliset hoffihepulit otetaan ainakin pariin kertaan pihalla ollessa. Kepon hanskat ovat kuulemma kova sana, niitä täytyy aina yrittää ottaa omaan suuhun ja siinä onnistuu niin hanskan kanssa juostaan sitten karkuun .

Suomen Hovawart Ry:ltä tuli eilen puoltava lausunto kasvattaja asiaan. Eli nyt sitten miettimään kennelnimeä ja lähetetään kennelnimianomus Kennelliittoon. Heh... jos sitten sen yhden pentueen jossain vaiheessa teettäisi. Saisi nähdä mitä on kasvattajana toiminen... Se kyllä kiinnostaisi, mutta miten niistä pikkupalleroista voi sitten luopua... Kääk...

Suunnitelmia elämän jatkamisen kannalta on kauheasti. Haluaisin tehdä sitä ja tätä ja tota, mutta taas ajaudun tilanteeseen, että empä uskalla oikein päättää. Yksi kriteeri on myös ikä, kai sitä voisi jo kohta alkaa miettimään eläke asioita... Vai?! Mietinnässä on jopa oman yrityksen perustaminen... No huh... Minä yrittäjänä... Ehkä voisin onnistua...

Edelleen hartioilla painaa luonnoton väsymys, väsymys työhön. Olisi vaan mukavaa viettää ihan vapaa aikaa, suunnitella menot niin, että menen ehkä tai sitten en. Teen sen tänään tai huomenna tai ensi viikolla. Tai sitten kun on sopiva fiilis... Pitkä loma, vuorotteluvapaa, virkavapaa tai jotain... olisi poikaa ....