Tuttava perhe sai kaksi viikkoa sitten koiranpennun, ihanaa... Pennut ovat niin suloisia että ; ) Menemme katsomaan pentua kunhan saamme aikataulut sovitettua yhteen. Tuon uuden pennun myötä ryhdyin laskemaan naapuruston koiramäärää. Alueen rajasin (meidän talo keskipisteenä) otin suunnat n. 300:n metrin säteellä.

Koiria sain laskettua yhteensä 32 kappaletta. Aikamoinen määrä näin pienellä alueella. Muutaman koiran kohtalosta en ole ihan varma, koska niitä ei ole juuri näkynyt.

Rotukirjokin on suuri: meidän hoffit, glen of imaalin terrieri, cairnterrieri, saksanpaimenkoira, pitkäkarvainen collie, tanskandogi, cockerspanieli, skotlanninterrieri, kultainen noutaja, lyhytkarvainen bernhardilainen, belgianpaimenkoira (groenendael sekä tervuerense), bretagnenspanieli, suomen ajokoira, kääpiösnautseri sekä erinäinen lauma monirotuisia yksilöitä. Saksanpaimenkoiria on eniten 5 koiraa. Mukavaa miettiä koiria, mutta harmittavaa huomata että tältäkin alueelta on jo poistunut koirien taivaaseen 5 koiraa ja muualle on muuttanut 2 koiraa. Vieläkin meidän Juno vahtii tien toiselle puolelle, jossa tarhassa asusteli beagle. Ehkä vahtiminen on hieman jo alkanut laantua, naapurin koira on ollut maalla jo n. 4 kuukautta.

Saisimme tällä alueella varmaan ihan oman koirakoulunkin, kun tätä laumaa on tänne kertynyt. Taitavat kuitenkin aika suuri osa olla jo vanhempaa ikäluokkaa, mutta eikö sanonta mene näin: "Oppii se vanha koirakin uusia temppuja...". Kyllähän täällä saa aina hieman miettiä, että milloin voisi lähteä lenkille ettei kaikki koirat ole kaduilla samaan aikaan. Varsinkin kun noiden kolmen mustan kanssa lähtee ulos ja sotkeutuu hihnoihin, niin kannattaa kelloa katsoa, jotta välttyy pahemmalta ruuhkalta.

Eilen livistin töistä aiemmin ja suoritin harkitusti kaksi lenkkiä koirien kanssa. Ensin Dammy ja Dinjo oli puolen tunnin rauhallisella kävely- ja viestien luku lenkillä. Sitten Junon kanssa taaperrettiin noin tunnin lenkki. Kyllä oli Juno illalla rauhallisempi kuin aikoihin, saatuaan purkaa hieman kasautuneita paineitaan. Tämän päivän lenkitykset olivatkin sitten isännän hoidossa.

Kyllä näistä koira-asioista näköjään kerrottavaa riittää, kun vaan niitä jaksettaisiin lukea. Ai niin, meillähän alkaa koirakoulukin huomenna. Perjantaina olisi minulla mahdollisuus viedä Dinjo mukaan koulutukseen, mutta annan koiran vielä toipua, ettei tule takapakkia. Kaikki on mennyt vielä hyvin, huomisesta alkaen ei enää kipulääkitystä anneta ja sydän syrjällään seuraamme alkaako oireilu kuinka pian. Niin ja Dinjohan täyttää 29. päivä 11 kuukautta... mutta sitä päiväähän ei ole ; (