Tänään oli iltaohjelmassa tottista paikallisella koirakentällä.

Koirakkoja oli paikalla 6 kappaletta, joten treenit saatiin kahden ohjaajan opastamana hyvin läpi. Kaikki koirat käyttäytyivät esimerkillisesti, jopa meidän "pikku macho" Mere. Alkuun siellä kentän laidalla piti taas komentaa uusia koiratuttavuuksia, mutta pienen tutkiskelun jälkeen ei niille enää tarvinnut rähjätä.

Ohjelmassa oli koirien sosiaalistamista. Kohtaamistilanteita, kouluttajat tutustuivat koiriin, kaikki luoksepäästäviä ja avoimia. Ihanaa nähdä noin upeita koiruuksia kentällä. Mere jaksoi hyvin tehdä pienimuotoista seuraamista, ihan siis vaan leikin varjolla, ei mitään vakavaa tempomista vaan rauhallista ja kotoista kokeilua. Ohitetttiin muita koiria ihan rähjäämättä, nakeilla on kumma vaikutus ... Hyvin koira jaksaa tehdä tehtäviä kun vaan saa herkullisia nakinpaloja. Koulun lopuksi oli joka koirakolle kaksi luoksetuloa. Merelle ensimmäinen oli ihan täydellinen ja toinen hieman huonompi, en vaatinut koiralta mitään erityistä, siksi huonous. Olen kuitenkin tosi tyytyväinen päivän saldoon. Kiitoksia taas mukaville kouluttajille, Katjalle ja Katille .

Näin paljon tämä illan koulutussessio vei koiran mehuja...

Huomenna aamulla olisi tarkoitus suunnata hakutreeneihin Meren kanssa. Saa nähdä kuinka koira jaksaa touhuilla. Nämä hakutreenit ovat sille kovinkin mieleistä puuhaa... Siellä kun saa niitä nakinpaloja .

Sunnuntaina olisi sitten iltapäivällä tarkoitus treffata tämän alueen australianpaimenkoira omistajia koirineen. Lähdetään yhteiselle kimppalenkille. Mitäköhän siitäkin tulee? On tosi mukavaa nähdä muita auspai omistajia. Saa esittää rotuun liittyviä kysymyksiä ja tutustua uusiin ihmisiin. Kivaa!

Kävin muuten keskiviikkona ratsastamassa . Arvatkaas oliko tämä eukko voittanut pelkonsa... Huomasin, että pelko on hallittavissa, jos paikalla on pätevä ja osaava opettaja sekä hevonen on tilassa, josta se ei pääse pakenemaan. Koko kroppa vaan huutaa lepoa ja rauhaa. Niin kauhean kipeiksi kaikki jäsenet ja piilolihakset tulivat, en olisi uskonut että siitä voi kipeytyä näinkin paljon. Tätä harrastusta jatketaan nyt sitten aina keskiviikkoisin... Katsotaan kuinka kauan rahkeet ja rahat riittävät. Tajusin, että minulla on hevosia ihan suunnaton ikävä .

Hauskaa viikonloppua kaikille!

PS. Huomasitteko, minun huono oloni taitaa pikku hiljaa auringonpaisteen ja onnistumisten myötä kadota... Yes!