Ehdittiin jo vähän aikaa huoahtaa näiden Dinjon kohtausten suhteen. Kaikki näytti taas niin lupaavalta, kun kohtauksia ei ole pitkään aikaan ollut. Tiedämme kuitenkin sen, että eihän nämä koskaan jää miedän elämästämme puuttumaan. Ne varjostavat joka päivä, koskaan ei tiedä milloin on seuraavan kohtauksen aika.

Tämä kohtaus tapahtui aamulla klo 5.13... Se kauhea lattian raapiminen herätti meidät molemmat, ihan täydestä unesta. En ole varma oliko kohtaus alkanut jo aiemmin, että emme sitä ehkä alusta saakka kuulleet. Kohtaus oli jotenkin lievemmän oloinen sekä lyhyempi ja Dinjo palautui siitä tosi nopeasti. Haki katseellaan, että kaikki olisivat lähellä. Isäntä käytti Dinjon ulkona ja sitten yritimme uudelleen nukkumaan. Tässä vaiheessa, kun rapsuttelin Dinjoa näytti siltä yhdessä vaiheessa, että uusi kohtaus tulee. Dinjo käänsi seistessä päätään vasemmalle ja pieni nykiminen alkoi. Minä kovasti rauhoittelin koiraa ja saimme sen takaisin tähän maailmaan... Olo tuntui pahalta : (

Pystyimme kaikki kuitenkin järkytykseltämme nukkumaan vielä muutaman tunnin. Nyt Dinjo seuraa minua koko ajan. Nytkin makaa tuossa lattialla ja välillä kuuluu syvä huokaisu... Väsyneen ja voipuneen oloinen nuori mies...