Ompas taas viikko vierähtänyt tosi nopeesti.

Tapahtumaa kotirintamalla on ollut tosi paljon, mutta ei vaan ole yksinkertaisesti ehtinyt kirjoitella.

Meillä toimi maanantai aamuna omatoiminen ruokailu Meren suhteen. Kävin mustien koirien kanssa aamulenkillä ja Mere jäi odottelemaan vuoroaan. Taisi mokoma turhautua. Ensin otettiin talouspaperirullateline paperirullineen. Silputtiin sitä lattialle. Nurkan takana oli sitten Meren ruokakuppi, nurin päin lattialla. Mere-pentu oli itse ruokkinut itsensä. Se on viisas koira... Hoffipoikien ruokakupit olivat siinä vieressä, mutta niihin ei Mere ollut koskenut. Hieman se sitten ihmetteli aamuruoan pientä määrää... Kolme nappulaa, pala makkaraa ja vähän piimää. Pitihän sille jotain antaa, ettei nyt "nälkään kuole" .

Seuraavana aamuna unohdin sen penteleen talouspaperirullatelineen taas siihen pöydän kulmalle. Pahus... Pikku silppua oli taas eteisen lattialla, kun tulin sisään. Ruokakupit olin jo laittanut uuteen piiloon, joten oma ruokailu oli poissuljettu juttu näihin aamutoimiin.

Muutakin aktiviteettia keksittiin sitten keskiviikko päivälle. Kotiin tultuani ihmettelin pesuainepurkkeja tuulikaapin lattialla... Höh... Asia selvisi. Suihkun nurkkauksessa meillä on sellainen kulmahyllykkö, jossa säilytämme omat shampoot, hoitoaineet, suihkusaippuat ja koirien shampoot. Teline oli nurin lattialla ja kaikki muovipullot roudattu ympäri kämppää. Kaikki pullot oli jotenkin aukaistu... purtu, korkit syöty auki, eli melkein kaikki sisällöt oli pitkin ja poikin. Isännän shampoo oli levitetty olohuoneen sohvalle. Voitte vain kuvitella, kun shampoota yrittää pyyhkiä märällä rätillä... Sehän vaan vaahtoaa, niimpä meillä oli hetken aikaa kuorrutettu sohva. Tulipahan pestyä sekin .

Nyt on pari päivää ollut rauhallista ja tämän takia ilta-aktiviteettia on runsaasti lisätty, jotta ei jäisi tuota tekemisen intoa päivä ajalle.

Tämän aamun tapahtuma oli myös aika hauska. Lähdin Dinjon ja Junon kanssa aamulenkille. Mentiin reippaasti tietä pitkin kohti risteystä, siinä kaksi pikkulintua hypähteli eteenpäin ja meidän koirat tietysti tarkkana kuin porkkanat kunnes... Vasemmalta risteyksestä tuli kissa, tuhatta ja sataa iloisesti pikkulintuja jahdaten.... KRIIIIIIKKKKKSSS.... Tassut jarrutti ja kissan ilme oli näkemisen arvoinen: "Mitä hiiskattia..." Se jähmettyi paikoilleen ja ilme kertoi että se ei ollenkaan tajunnut, mikä juttu tää on? Mitä noi on? Ai niin... Koiria...Mun pitää juosta tästä pois... Karkuun... Ja niin se lähti. Meidän koirilla neliveto päälle ja perään. Pysyivät kuitenkin ihan nätisti minun käsissäni, eikä tarvinnut juosta koirien perässä. Sinne se kissa katosi pensasviidakkoon. Heh heh....

Sanoisinko, että elämä on laiffii?!

Huominen päivä töitä ja sitten viikonloppu vapaalle... Maanantaina eka lomapäivä, yes!

Hyvää tulevaa viikonloppua!

PS. Pitäkäähän peukkuja lauantain ja sunnuntain näyttelypäiville!