No niin, sainhan tuon huijauksen selvitettyä.

Uusi pankkikortti saapui ja pankki palautti minulle tuon summan, joka oli tililtäni kadonnut. Eli asia kunnossa. Poliisille tekemäni rikosilmoitus käsiteltiin ja sain päätöksen asiasta. Koska summa oli niin pieni, ei rikostutkinta jatkanut tapauksen selvittelyä. Jos minulta olisi hävinnyt yli 500 euroa, niin tapauksen tutkimista olisi jatkettu. Hyvä, että kaikki on kunnossa!

Hiljaiselo jatkuu täällä meidän torpassa. Amos tepsuttelee eteenpäin päivä kerrallaan. Ontuminen jatkuu, mutta koirasta löytyy kyllä joku ilonappula, kun se välillä rallattelee ympäri pihaa. Ruoka maistuu. Käymme kerran kuukaudessa hakemassa Amokselle Librela piikin, joka auttaa nivelkipuihin sekä tuohon ontumaan. Viimeksi otettiin verikokeet ja kaikki arvot olivat kohdallaan, vaikka kipulääkitystäkin jatkamme koko ajan.

Smilla on oma iki iloinen itsensä, sillä ei ole ollenkaan huonoja päiviä. Aina häntä heiluu ja kaikkeen ollaan valmiita. Muutama pissatulehdus on vaivannut, mutta nyt on ruokintaan lisätty nestettä sekä puolukkaa. Aika hyvin se näyttää tehoavan. Aamuisin se herättää isännän aina viimeistään kello 6. Silloin käydään pihalla pissalla ja palataan takaisin nukkumaan mamman kanssa. Amos ei viitsi edes nousta ylös, silloin kun Smilla käy ulkona. Siis todella rauhallista.

Isäntää tutkitaan edelleen, toivottavasti pian selviäisi, mitä oikein on vialla?

Minulla taas aika on todella pitkäveteistä. Haluaisin kovasti tehdä jotain josta saisin rahaa, koska köyhä eläkeläinen on niin tuskissaan ainaisen rahapulan vuoksi...

Pentukuume... Se ei todellakaan hellitä varsinkin, jos käy rapsuttelemassa pikkuisia koiranpentuja..BLÄÄH...

Näin meillä!

Kuvassa meidän Kennelliiton viralliset Lukukoirat Smilla ja Amos 

Tulihan tämäkin päivä, että sotkeudun väärään kyselyyn. Annoin vastaukset ja kiitokseksi olisin saanut paketin suklaata vain kahdella eurolla, ja paskat!

Maksoin tuon kaksi euroa pankkikortilla netissä ja väärinhän se meni ja huonosti kävi. Tarkastin tilili ja sieltä oli veloitettu myös 49,95 euroa...Paniikki iski ja nopeasti soittamaan pankkiin ja kuolettamaan kortti. Nopeasti sain tämän hoidettua ja nyt sitten odottelen uutta korttia.

Tein jo rikosilmoituksen poliisille ja korttireklamaation pankille. Näiden käsittelyssä menee sitten useampi kuukausi. Katsotaan saanko ikinä rahojani takaisin. Eihän tuo summa mikään suuri ole, mutta eläkeläisen tuloissa se on iso summa.

Hatuttaa aivan vietävästi, miten ihminen voi olla näin hölmö!!!!

Lauantaina 26.7. auto oli pakattu ja suuntana Riihimäen vieressä oleva Lempivaara Camping. Olin varannut sieltä yöksi mökin, jotta olisimme lähempänä Tervakoskea. Olemme joskus kauan sitten yöpyneet samalla alueella, mutta silloin sellaisessa pikku mökissä. Nyt meillä oli 4 - 6 hengen mökki, jossa oli myös wc. Ihan ok yöpymispaikka, jos vaan ei olisi ollut hellettä. Kun tulimme mökille, niin siellä oli varmaan 40 astetta lämmintä, koska koko päivän oli paistanut aurinko ja lämmittänyt mökkiä.

Lempivaara Camping oli kyllä kaunis paikka, mutta me olimme ajatelleet vain yöpyä ja jatkaa aamulla matkaa... Siellä olikin karaokea ja tietenkin muutakin meluhaittaa ja tuo järjetön kuumuus, huh huh... Yö menikin niin, että koirat olivat kiinni hihnoissaan ja mökin ovi selkosen selällään, johan saimme viileää ilmaa, kun yö koitti. Kaikki yölliset ravintolan kulkijat kyllä ilmaisivat itsensä kulkiessaan kohti yöpaikkojaan, mutta kuuluuhan viikonloppuun vapaa ajan vietto ja juhlinta, joten kyllä me yksi yö jaksettiin vaikka olimme sitten seuraavana aamuna hurjan väsyneitä.

Tässä vielä muutama kuva koirista ja Lempivaarasta.

Kuumuus siis koitteli meitä kaikkia!

Aamulla aikaisin jo herättiin ja valmisteltiin lähtö kohti Tervakoskea. Mökin siivous ja hai matkaan Caddy valkea. Saavuimme hieman jälkeen klo 8 näyttelyalueelle. Vielä silloin ei ollut paljon porukkaa paikalla, koska kehät alkoivat klo 10. Näyttelyyn oli ilmoitettu 188 hovawarttia. Amoshan ei voi enää osallistua näyttelyihin, mutta se oli Kepon kanssa kannustus joukoissa. Säälitti kyllä nämä seuralaiset, koska he vaan joutuivat pakenemaan helteistä aurinkoa varjoihin ja viilennettyyn autoon. Auto oli kyllä kovinkin suosittu viilennyskohde meille kaikille, siellä sitä odoteltiin, että Smillan vuoro tulisi. Vähän ennen klo 14 pääsimme narttujen veteraanikehään, johon oli ilmoitettu 10 koiraa. Itse esitin Smillan laatu arvostelussa, jossa tuloksena ERI ja kilpaluokassa Pia Geyskens esitti Smillan (synttärisankarin, joka täytti sunnuntaina 11 vuotta). Smilla sijoittui hienosti sijalle 5 eli viimeisenä putosi kilpailuluokasta. Oli niin hienoa nähdä, kun kokenut koiran esittäjä esitti Smillan, upeaa katsottavaa ja tämä mamma oli niin ylpeä. Smillan arvostelu löytyy tuosta oikealta linkin alta.

Paljon löytyi tuttuja ihmisiä, joiden kanssa ehdin vaihtaa pikaisesti kuulumisia. Hurjan paljon oli uusia nuoria kasvoja paikalla omien koiriensa kanssa. Kiitettävästi oli paikalla ihmisiä, jotka selvästi pitivät huolta koirien voinnista tuolla helteen keskellä. Harmittavasti jäi varmaan moni vanha tuttava näkemättä, koska oli välillä paettava tuota auringon luomaa hellettä. Kiitos kaikille, etenkin heille, jotka mahdollistavat nämä näyttelyt, eli järjestäjät sekä vapaaehtoiset, KIITOS!

Tämän jälkeen oli kaikilla niin uupunut olo, että turnauskestävyyden loputtua oli aika suunnata kohti kotia. Näyttelyssä oli vasta loppuhuipentuma tulossa, mutta kun ei vaan jaksanut enää. Noin klo 16.30 olimme kotona ja rankan viikonlopunhan kruunaa pizza, nam. Väsyneet, mutta onnelliset olivat vihdoin kotona.

Tämä olikin Smillan viimeinen näyttely, koska ikää on nyt 11 vuotta, niin emmeköhän ole jo osuutemme tehneet.

Sitä mustaa hovawart pentua niin kovasti kaipailen, mutta en taida sellaista koskaan saada... Jos olisi pentu, niin voisi taas päästä näyttelyihin ja harrastaa kaikkea mukavaa...

Niin sitä vaan huomaa, että en ole jaksanut kirjoittaa tänne mitään. Enhän edes tiedä, kiinnostaako ketään minun turinat täällä vuodatuksen puolella.

Kaikenlaista on meneillään ja kaikenlaista on tapahtunut. Ei mitään ihmeellisyyksiä kuitenkaan.

Smilla (kohta 11 v) ja Amos (7 v), molemmat koirat mukana kuvioissa. Amoksen kanssa lenkkeillään ja nautitaan yhteisistä hetkistä. Sen vointi on jotakuinkin hyvä. Se ontuu edelleen etutassua ja kuukausittain käymme uusimassa Librela pistoksen. Pistos kyllä helpottaa Amoksen oloa. Kipulääkettä annamme tarvittaessa. Välillä saattaa mennä viikkokin eikä kipulääkettä tarvita, mutta sitten taas tulee päiviä, jolloin on parempi lääkitä koiraa.

Viikonlopusta on tulossa erilainen, koska suuntaamme, koko lauma, Tervakoskelle Suomen Hovawart ry:n päänäyttelyyn. Sinne on ilmoitettu 188 hovawarttia ja Smilla on myös mukana. Se osallistuu veteraaniluokan narttuihin, jonne on ilmoitettu 10 osallistujaa. Meillä ei ole mitään odotuksia tulosten suhteen, mutta nyt on osallistuttava, koska tämä on Smillan viimeinen näyttely. Ja onhan Smillalla 27.7. syntymäpäivä, se täyttää 11 vuotta. Tuohon on varmaan hyvä lopettaa näyttelyt. Onhan Smilla jo veteraani muotovalio.

Minun aikani on tylsää ja pitkää. En ole vieläkään sopeutunut eläkeläisen elämään. Yritän keksiä kotona kaikenlaista...Suunnittelen ja suunnittelen, että mitä tekisin ja ne kaikki jäävät kuitenkin tekemättä. Kai se suurin syy on siinä, että myös mieheni on kotona (työttömänä) ja koska hän on kotona, en osaa tarttua mihinkään. En myöskään mielelläni lähde kotoa minnekkään, täällä on parempi olla.

Nämä helteet ovat kyllä verottaneet jaksamista. Aamulla käyn hyvin aikaisin lenkillä koirien kanssa ja iltalenkit ovat nyt jääneet väliin, koska lämpötila on ollut koirille ihan liikaa. Kun olemme pihalla, niin koirat nopeasti hakeutuvat takaisin sisälle ilmalämpöpumppujen viilentämään asuntoon. Ei pihalla voi olla, se kuumuus on ihan kauheaa.

Olen kuitenkin pessyt mattoja, öljynnyt kuistia, öljynnyt tuoleja, hoitanut paprikoita ja tomaatteja. Pian saa jo ensimmäisen tomaatin omista taimista. Nurmikkoa on leikattu kerran viikossa, se kasvaa kohisten. Ehkä nyt nurmenkasvu hiipuu, koska on ollut tosi kuivaa. Itikat, paarmat, polttiaiset ja mäkäräiset kiusaavat meitä kaikkia. Inhoja ötököitä. Punkkeja olen muutamat irrottanut koirista. Meillä on hyvät punkinesto aineet, niin olemme suurimmalta punkkimyrskyltä säästyneet.

Mieheni on ollut kaikenlaisissa tutkimuksissa ja niitä edelleen jatketaan, koska veriarvoissa on ollut hirmuisesti poikkeavuuksia normaali arvoihin. Toivomme, että pian selviäisi todellinen syy ja siihen löytyisi parannus.

Näin me jatkamme... Kauhean pentukuumeen keskellä...

Kuvassa Smilla terveiset 

Amosta on taas tutkittu lisää, koska ontuminen on edelleen jatkunut.

Kaupungineläinlääkärin lausunto röntgenkuvasta oli osteosarkooma eli luusyöpä... Muistin, että Amoksesta on otettu ct-kuva jalasta, joten varasimme ajan Kouvolan Evidensiaan uusinta kuvaukseen, joka kertoisi vielä tarkemmin, mitä jalassa on tapahtunut?

Eläinlääkäri otti uudet tietokonetomografia kuvat: "Ct tutkimuksen perusteella todetaan vasemman etujalan kyynärniveltä ympäröivässä kudoksessa laajalti kalkkeutumista, joka selittää kyseisen jalan kyynärnivelen turvotuksen. Uudismuodostuman mahdollisuutta nivelkapselissa ei tutkimuksen perusteella voi sulkea pois. Jalassa on myös nivelrikkoon viittaavia muutoksia."

Eläinlääkäri suositteli leikkausta, jossa otettaisiin koepala, joka lähetettäisiin patologin tutkittavaksi. Samassa leikkauksessa poistettaisiin suurempi yhtenäinen uudismuodostuma kyynärluun takapinnalta. Tässä yhteydessä eläinlääkäri kertoi, että leikkaus saattaisi ärsyttää kasvainta, joka saattaisi vielä ärtyä kiukkuisemmaksi. Kasvain on kasvanut ympäri kyynärkapselia eli sitä on etu- sekä takapuolella. Eli koko kasvainta ei saisi poistettua. Leikkaus maksaisi paljon ja mitään selvää ennustetta ei ole olemassa... Kaikki tämä vaikuttaa siltä, että kyseinen kasvain on käärmeen puremasta.

Teimme päätöksen, että Amos saa jatkaa meidän kanssa niin kauan kun se on sille elämän arvoista. Kun kivut ja yleisolemus kertoo siitä, että elämä ei ole enää elämisen arvoista, päästämme rakkaan koiramme tuskistaan.

Päätös on todella vaikea, koska kuitenkin haluaisimme tehdä kaiken mahdollisen sen vuoksi, mutta taloudellisesti leikkaukseen ei ole mitään mahdollisuuksia ja onko oikein koiraa kohtaan aiheuttaa sille uusi leikkaus, uudet kivut, uusi toipuminen ja kuinka pitkäksi aikaa sen elämä voisi vielä jatkua leikkauksen jälkeen?

Meillä kaikilla on varmaan erilaisia mielipiteitä tästä asiasta, mutta ajattelen koirani parasta. Se on oma kasvatti ja niin niin rakas!