sunnuntai, 6. elokuu 2017

Mökillä 3. - 7.7.2017

Koitti vihdoinkin taas aika, että saamme viettää mökkilomaa. Paikka oli sama kuin vuonna 2015 sekä vuonna 2016, Hangasjärvi Valkeala. Viisi päivää ja neljä yötä.

Puhelimesta%205.8.2017%20327.jpgPuhelimesta%205.8.2017%20440.jpg

Poikkeuksena tässä mökkeilyssä oli se, että Kepo kävi saattelemassa meidät mökille, keitimme pullakahvit. Sen jälkeen hän poistui takavasemmalle eli hänen oli mentävä sorvin ääreen. Mulla vielä loma jatkui heinäkuun 16. päivään asti. Toinen suuri miinus mökkeilyyn oli se, että edellis kesänä mukana oli kolme koiraa, nyt vain kaksi. Dinjo sai onneksi vielä kokea tämän kesäisen mökkiloman v. 2015  ja pääsi uimaan ja kahlailemaan. Ikävä valtaa taas mielen ja itkua saa nieleskellä tässä kirjoituksen lomassa.

Puhelimesta%205.8.2017%20431.jpg

Puhelimesta%205.8.2017%20425.jpg
Piharakennus, jossa autotalli, makuusoppi, liiteri ja vessa

Puhelimesta%205.8.2017%20404.jpg

Maanantai päivä oli mitä ihanin. Aurinko paistoi, oli lämmintä ja ihanaa. Illan aikana sää sitten muuttui aika lailla kylmempään suuntaan ja vettäkin satoi.  Tiistaina rohkaisin tumman luontoni, olihan ilma jo hieman lämpimämpää ja päätin mennä saunasta uimaan. Jee... talviturkki riisuttu. Olen paistanut pihvejä, paistanut makkaraa nuotiolla, juonut viiniä ja olutta. Käynyt aamu uinnilla, koska muutkin mökkiläiset aloittavat aamunsa uimalla. Olen vain istuskellut, lukenut, pelaillut tabletilla, syönyt, juonut, lenkkeillyt, saunonut, uinut. Olen uittanut koiria päivittäin. Tänä kesänä sain jopa ongittua... en tiedä mitä kaloja olivat, mutta neljä kalaa jäi koukkuun tunnin aikana. Syöttinä oli koiranmakkaraa, kun matoja ei tältä tontilta saa kaivettua.

Puhelimesta%205.8.2017%20392.jpg
Kävin uimassa useamman kerran.

Puhelimesta%205.8.2017%20399.jpg
Ilta-auringon paistetta...

Puhelimesta%205.8.2017%20367.jpg
Saunajuoma ja oma tarjoilija

Puhelimesta%205.8.2017%20344.jpg
Koirat nauttivat uintireissuista

Puhelimesta%205.8.2017%20333.jpg
Uinnin jälkeen oli hyvä kuivatella viltillä

Puhelimesta%205.8.2017%20446.jpg
Suuri kalansaalis ihmetytti Smillaa, se ei ole aiemmin nähnyt kaloja vedessä.

Puhelimesta%205.8.2017%20438.jpg
Pientä iltapalaa...

Puhelimesta%205.8.2017%20414.jpg
Päivän kohokohta... päiväunet...

Puhelimesta%205.8.2017%20432.jpg

Puhelimesta%205.8.2017%20409.jpg
Päiväkahvit...

Puhelimesta%205.8.2017%20402.jpg
Kesän tikanheiton ennätys...

Päivät kuluivat lenkkeillen ja lenkeillä näkyi sitten jos jonkinmoista vipeltäjää. Aamuisin pellolla oli kurkipariskunta, joka meidät nähdessään nousi siivilleen ja katosi horisonttiin. Smillahan olisi tietysti halunnut ottaa kiinni nuo jalot harmaat linnut. Myös jäniksiä oli pesiytynyt siihen pellolle ja niillehän tuli kiire kun kaksi hurjaakin hurjempaa hurttaa ilmestyi verkkokalvolle. Siinä muuten jouduin minäkin lujille ettei koirien nelivetovoima saanut valtaa ja kohta olisin luistanut koirien perässä kuin pässi narussa. Lokkeja, harakoita, naakkoja ja variksia; nekin nokkivat pellolla jotakin parempaa kitusiinsa. Koirat yrittivät tietenkin jahdata näitä siivekkäitä, mutta kakkoseksi jäivät.

Aamun ja illan aikana myös ranta sai kutsumattomia vieraita. Sorsaemo kävi esittämässä kolme poikastaan, poikaset tulivat rantahietikolle lepäämään ja kuivailemaan sulkiaan. Terassilla koirat katsoivat äänettöminä näitä ihmeellisiä sukeltelijoita. Kauniisti ne seurasivat katseillaan lintujen terhakkaa sukimista rannan hiekalla ja olivat aivan äänettöminä ja liikkumatta, aivan kuin ne olisivat tienneet, että idylli särkyy jos liikahtaa tai sanoo jotain.

Vastarannalle oli ankkuroitu vesitaso. Tavoitteena oli, että pääsisin tuon valkoisen motorisoidun siivekkään kyytiin. No eihän se onnistunut... Sain vaan ihailla vastarannalta. Yhden ainoan kerran vesitaso nousi ilmaan ja sekin silloin viimeisenä mökkipäivänäni, perjantaina. Viimeinen mökkipäivä on aina yleensä kaikkein rankin, koska siivoan mökin mahdollisimman siistiksi ja samalla alkaa kaihertaa kaipuu tähän loman jatkumiseen. Ja siihen, että koska taas pääsen uudelleen...

Puhelimesta%205.8.2017%20329.jpg
Siellä se vesitaso lilluu...

Vessakäynnitkin olivat tosi turvallisia, kun  ulkopuolella oli koko ajan kaksi vahtikoiraa. Välillä heitettiin tikkaa. Käytettiin autoa, jolla saatiin taattua turvallinen poistuminen mökiltä.

Puhelimesta%205.8.2017%20376.jpg
Vahtikoirat töissään...

Puhelimesta%205.8.2017%20385.jpg
Vahtikoirat nokosilla...

Mökin pihamaa on ihanan tasainen nurmialue,  jossa koirat sitten saivat irrotella joka päivä. Niin tuntuivat nauttivan tuosta olostaan, että mieli oli tosi haikea, kun lähdön hetki läheni.

Vietimme siis täydellistä mökkilomaa ulkoillen ja lepäillen.

Puhelimesta%205.8.2017%20458.jpg
Tässä kiitoskukat mökin omistajalle!

Lähdön hetki koitti ja voin vain todeta, että sinne haluan uudelleen, uudelleen ja uudelleen... Hangasjärvi vaikenee...

lauantai, 5. elokuu 2017

Alma - the hoitokoira 31.7. - 7.8.2017

Meillä on hoidossa tyttäreni Alma-koira 10 vuotias labratorinnoutaja narttu. Tyttäreni Mari lähti kihlattunsa Jannen ja toisen koiransa Minnin kanssa Lappiin. Minni kyllä jaksaa samoilla. Alma jäi suosiolla tänne kotihoitoon, koska Lapin matka olisi varmaan liian rankka. Samoilua ja retkeilyä tunturimaisemissa... Täällä sen on hyvä huilia ja odottaa perhettä takaisin kotiin.

Hyvin Alma näyttää viihtyvän...

Puhelimesta%205.8.2017%20566.jpgPuhelimesta%205.8.2017%20587.jpg

Puhelimesta%205.8.2017%20594.jpg
Puhelimesta%205.8.2017%20601.jpg
Puhelimesta%205.8.2017%20606.jpg
Puhelimesta%205.8.2017%20581.jpg
Puhelimesta%205.8.2017%20627.jpg

lauantai, 5. elokuu 2017

Hovawarttien päänäyttely Tervakoskella 30.7.2017

Aamulla varhain, kun aurinko nousi, kun minä unestani heräsin... Herätin myös Kepon ja kello oli 4.30 sunnuntaina aamuna.

Puhelimesta%205.8.2017%20556.jpg

Olimme jo lauantai iltana pakanneet auton ja ihana Keponi oli tehnyt eväät valmiiksi. Aamulla piti vain käydä pesulla, syödä ja kerätä viimeisetkin tavarat autoon.

Jännitys momenttina meillä oli se, että otamme Meren mukaan näyttelyalueelle. Kepo ja Mere seurustelivat auton luona koko näyttelyn ajan, mutta Meren käytös oli tosi hienoa. Se vahti kuitenkin autoa niin, että liian lähelle ei kannattanut tulla.

Lähtövalmiita olimme kello 5.30. Auton keula kohti Porvoota... Matkassa mukana koko lauma Kepo, minä, Mere ja näyttelyyn osallistuva Smilla. Smilla oli ilmoitettu avoimeen luokkaan ja tuossa luokassa oli narttuja yhteensä 66 kappaletta. Värijärjestys vaihtuu vuosittain ja tänä vuonna ensimmäisenä ryhmänä kehään astuivat mustat sitten blondit eli vaaleat ja viimeisenä merkkiväriset.

Puhelimesta%205.8.2017%20546.jpgPuhelimesta%205.8.2017%20547.jpg

Matkalla ajonopeutta oli usealla kilometrillä pudotettu 80 km/h, koska tien näkymää peitti ajoittain tosi sankka sumu. Moottoritietä ajaessa vauhti tuntui hitaalta, olisimmehan mieluummin ajaneet tuota 120 km/h, mutta perille päästiin ja ajoissa. Ajomatka meni hyvin akselilla Loviisa, Porvoo, Mäntsälä, Hyvinkää ja Riihimäki. Sitten moottoritien rampilta kohti Tervakosken puuhamaata. Ennen Puuhamaata vasemmalla on hieno urheilukenttä isoine nurmikenttineen, sinne me suuntasimme. Saimme hyvän paikan paikoitusalueen reunalta, josta oli näkymät suoraan viiteen kehään, jossa koiria arvostelivat rodun asiantuntija tuomarit. Näkymää tosin peittivät lukuisat teltat, joita oli kasattu ympäri aluetta. Näin suurin osa ihmisistä ja koirista pääsivät nauttimaan teltan varjoista.

Puhelimesta%205.8.2017%20548.jpg

Puhelimesta%205.8.2017%20569.jpg

Meidän kehä oli numero 5 ja tuomarina Sabine Kerscner Itävalta. Mustia hoffinarttuja kehään kutsuttiin yhteensä 11. Meidän arvostelussa mainittiin miinuksena hieman kevyt oikea korva, tulos oli EH (erittäin hyvä).

Puhelimesta%205.8.2017%20555.jpg

Olin tyytyväinen tulokseen vaikka olisihan se ollut hienoa saada rodun päänäyttelystä ERI, mutta näin tällä kertaa. Kolme mustaa narttua sai ERI:n, loput poistuivat kehästä saaden EH:n. Tämän vuoden selviä virheitä olivat korvien asennot sekä häntien asennot.

Puhelimesta%205.8.2017%20614.jpg
Kuvaaja Kathrina Helander
Puhelimesta%205.8.2017%20615.jpg
Kuvaaja Kathrina Helander
Puhelimesta%205.8.2017%20613.jpg
Kuvaaja Kathrina Helander
Puhelimesta%205.8.2017%20612.jpg
Kuvaaja Sarianna Seppä

Olin koko viikon ollut sairaana ja en ollut töissäkään viikkoon. Oli aika lailla heikon oloista tuo oleminen kuumalla nurmikentällä. Jonkun aikaa jaksoimme katsella muiden esiintymisiä ja iloita muiden onnistumisista, mutta oikea silmäni alkoi oireilla hirmuisella punotuksella ja pohjattomalla säryllä, joten kotiin oli lähdettävä.

Puhelimesta%205.8.2017%20571.jpg
Puhelimesta%205.8.2017%20550.jpg
Puhelimesta%205.8.2017%20575.jpg

Päivä olisi voinut olla vielä pidempi, koska tämä näyttely taitaa olla maailman suurimpia rotunäyttelyitä. Nyt näyttelyyn osallistui 259 koiraa ja kaikki olivat hovawartteja...

Päänäyttelyn rotunsa paras oli Pirrelina Dexter ja vastakkaisen sukupuolen paras oli Gipstern Yola. Onnea heille! Sekä suuret onnittelut kaikille heille, jotka olivat tuloksiinsa tyytyväisiä! Ehkä taas ensi vuonna tapaamme?!

torstai, 27. heinäkuu 2017

Smilla tänään 3 vuotta

Kolme vuotta sitten syntyi musta hovawart narttu, joka sitten löysi meidän perheestä tyhjän koira-aukon. Rakkaat onnittelut kolmevuotiaalle Smillalle, toivottavat oma lauma!
Valokuviin ikuisti kauniin koiramallin tyttäreni Mari Junnola.

IMG_20170707_221032_057.jpg

Smilla mökkilomalla.

IMG_20170727_092236_654.jpg
Neiti 3 wee Matisaaren rannalla.

IMG_20170727_091433_369.jpg
Neiti kesäheinä...

Ensi sunnuntaina on Suomen Hovawart yhdistyksen järjestämä Päänäyttely Tervakoskella... Kuva varmaankin virittää sopivaan tunnelmaan. Pitäkäähän peukkuja!

IMG_20170727_091653_761.jpg

torstai, 13. heinäkuu 2017

Blogin nimen muutos

Nyt on kai oikea aika muuttaa blogin nimeä vaikka muutos ei aiheuta mitään uutta. Edelleen tavoitteena on säilyttää perheessä mustia hovawartteja, koska olen jo maailmalta kuullut, että minun tavaramerkkinä on musta hovawart.

Olen siis käynyt kasvattajakurssin vuonna 2011. Samana vuonna hain Suomen Hovawart ry:ltä puoltoa omaan hovawart kasvatustoimintaan. Puolto tuli ja samana vuonna hain kennelnimen, Umahoff's. Rotuna hovawart tuli minulle tutuksi vuonna 1995, kun ensimmäinen musta hovawart uros Happylandian Diesel eli "Dammy" astui elämääni. Näin hoffi valloitti sydämeni. Vuonna 1998 tapasin nykyisen "Kepon", hänen kanssaan innostuimme näyttelyistä ja rodun monipuolisesta harrastus mahdollisuudesta sekä mielessä kajasti uusi hoffi. Vuonna 2001 elämäämme saapui toinen musta hovawart uros Hoffilove's Juno. Tämän parin kanssa kiersimme näyttelyissä ja kokeissa. Junon kanssa palveluskoirakokeet jäivät vajaaksi, koska koiran motivaatiot kilpailuihin ja tottelevaisuuteen olivat lähes olemattomat.

Dammy astui kaksi narttua, mutta kumpikaan nartuista ei jäänyt kantavaksi, joten päätimme tutkituttaa Dammyn. Karu totuus paljastui kokeissa. Dammylla ei ollut eläviä siittiöitä ja siksi emme saaneet sille jälkeläisiä.

Juno astui yhden nartun v. 2006, joka sai kymmenen pentua. Olimme jo päättäneet, että emme vielä ota kolmatta koiraa, mutta kohtalo... se päätti toisin. Hetken aikaa laumassa oli kolme mustaa uros hoffia ja maailma oli joka tapauksessa seesteinen. Lauman järjestys oli selvä ja pahempia tappeluita ei koskaan tullut.

Junon ja Amandan pentueeseen syntyi yksi ainoa musta uros... Sehän oli sitten varattu meille, Caressan Destino eli "Dinjo" muutti meille. Dinjo oli kovan onnen koira. Emä hyppäsi portin yli sen päälle pennun ollessa neljä viikkoinen. Pentu loukkaantui ja kaksi selkänikamaa murtui, Ne paranivat, mutta vuoden ikäisenä Dinjolla todettiin epilepsia ja sille aloitettiin lääkitys.Suuri määrä kouristuskohtauksia seurasi Dinjon elämää ja vuonna 2015 elokuussa kohtaukset uuvuttivat Dinjon ja oli aika laskea se Junon & Dammyn seuraksi sateenkaarisillan toiselle puolelle.

Ihanien mustien urosten valloittaessa meidät aivan kokonaan, alkoi ajatus omasta nartusta siintää. Kun Steinroller kenneliin syntyi 27.7.2014 kahdeksan x-pentua niin neuvottelut mustasta nartusta alkoivat. Voimme kiittää onneamme, että emän omistaja valitsi blondi nartun ja niin meille tarjottiin mahdollisuus tähän ihastuttavaan, kilttiin Steinroller Xmilla-narttuun eli tuttavallisemmin Smilla.

IMG_6618.jpg
Tästä se alkoi...
IMG_6522.jpg
IMG_6632.jpg

Smilla täyttää 27.7.2017 kolme vuotta. Kaikenlaisia asioita on valmisteltu ihan tähän yhteen ja suureen tavoitteeseen... Teettää Smillalla pentue. Vielä emme ole urosta löytäneet, mutta etsintä jatkuu ja hyvää tukea saan Suomen Hovawart ry:n jalostustoimikunnalta. Kiitos heille!

Smilla on lonkkakuvattu tuloksella B/B, kyynärnivelet 0/0, silmät terveet, polvilumpioluksaatio 0/0, sydänkuuntelu = ei sivuääniä, kilpisrauhastestattu ja tällä hetkellä terve sekä DM N/N (ei kantaja). Kaikki kolme sertiä on kerätty. Luonnetesti suoritettu hyväksytysti
123 p ja laukauskokematon ++. Eli kaikki näyttää nyt hyvältä ja astutuslupa on myönnetty.

received_1206344566044356.jpg
Haminan näyttelyssä vuonna 2016, kuvaajana Anne Honkanen
received_1206344392711040.jpg
Haminassa toukokuussa 2016, kuvaajana Anne Honkanen

FB_IMG_1471883703416.jpg
Kouvolan näyttely elokuussa 2016, kuvaajana Tuula Sorakari

Nyt odotellaan ja katsellaan milloin juoksut alkavat ja milloin on ensimmäinen yritys saada Smilla kantavaksi.

IMG_20170220_213843_115.jpg
Talvella joskus v. 2015
IMG_20160727_071949.jpg
Mökillä tänä vuonna heinäkuussa 2017, tuo katse...

Voi sanoa, että nyt jännittää.