Torstaina aamulla klo 2.47 heräsin Dinjon kohtaukseen...

Tuntuu, että enää en jaksa edes laskea kohtausten määrää. Kohtaus oli tosi tosi lievä ja lyhytkestoinen, josta päättelin, että myös päivällä voi Dinjo saada kohtauksen. Ei auttanut, töihin oli mentävä. Ruokatunnilla tulin käymään kotona ja näin kyllä Dinjon liikkeistä ja olemuksesta, että niin olikin käynyt... Kohtaus... en tiedä olikin useampikin vai vaan yksi.

Meillähän on koirat eristetty toisistaan niin, että auspai Mere saa viettää yläkerrassa omaa aikaa ja mustat pojat ovat keskenään alhaalla. Onpahan molempiin kerroksiin hommattu ilmalämpöpumput, niin ei pääse kuumuus aiheuttamaan mitään ongelmia. Hyvin on tämä järjestelmä toiminut.

Junon liikkeet hidastuvat ja vanhuus näkyy isäkoiran olemuksessa. Paljon ei ole harmaata tai valkoista mustaan naamaan tullut, mutta valloittavat pitkät korvakarvat herättävät pientä hilpeyttä. Ruoka maittaa, uni maittaa ja haluaa mokoma vielä pienille lenkeillekin. Eihän tuo liikkuminen mitään helppoa ole, mutta pitäähän välillä päästä lukemaan muidenkin koirien viestejä.

Juno%20v%202012-normal.jpg

Juno ja korvakarvat...

Meren olen ilmoittanut TOKO-kokeeseen ja treenailuja olen tehnyt päivittäin. Minulla on hyvä ja kärsivällinen kouluttaja, joka jaksaa innostaa päivästä toiseen. Itsensä nostaminen hyvään fiilikseen on vaan niin pirun vaikeaa. Sitten kun vielä ennen treenitreffejä puhkeaa massiivinen päänsärky niin alkaa olemaan toiminnat vähissä. Pahus... Niin ja tuo ilmoittautuminen on tehty vain puhelimitse... En ole vielä lähettänyt ilmoittautumistani enkä ole maksanut... On jotenkin semmoinen olo, että mitähän taas tuli luvattua... Paska...

Päivä kerrallaan mennään, odotellaan lomia ja paiskitaan töitä.

Ainoa tosi iso puute on ratsastus... Mulla ei ole nyt vuokrahevosta ja mieli tekisi kovasti ratsastaa. Sitä omaakaan kun en etsinnöistä huolimatta ole vielä löytänyt... Missä hevoseni on????