Huh, että tuntuu kurjalta katsoa tuota kouristuskohtausten lukumäärää. Koiramme Dinjo täytti 29.3. neljä vuotta ja kohtaukset jatkuvat tasaiseen tahtiin ...

Tänä aamuna klo 5.34 heräsimme samaan tuttuun ääneen. Dinjo sai kouristuskohtauksen. Kymmenen minuuttia ennen kohtausta olin juuri katsonut kelloa ja ajattelin, että vielä vähän aikaa saan nukkua. Toisin kävi...

Kohtaus oli kokolailla samanlainen kuin aiemmatkin kohtaukset. Suuri kuolaneristys, jalat kramppasivat, silmät lasittuneet, pää nyki, koira oli jossain aivan muualla, hieman pissaa tuli alle ja palautuminen hitaanlainen, mutta nopeampi kuin viime kerralla. Kohtauksen jälkeen Dinjo tarkasti, että kaikki olivat läsnä sen herätessä. Sitten Dinjo hihnassa ulos ja kaksi kertaa piha ympäri ja päivä voisi alkaa uudelleen... Tämä päivä on Dinjolle hieman erilainen, se törmäilee ja kompastelee ja on aika voimaton. Töihin lähteissä annoin sille suuren halin ! Rakas koiramme!

Lääkitysmäärät samana, verikokeet säännöllisesti, elämä muutenkin säännöllistä. Kaikki aivan normaalia, mitään poikkeavaa ei ole tapahtunut. Olen aina vain yhtä kummissani ja kauhistunut näistä viiltävistä sekunneista. Kaikki ne joiden koirat ovat saaneet jonkinlaisia kohtauksia tietävät kyllä mistä puhun .

Tämä arkihan jatkuu aina samanlaisena, kohtauksia tulee ja menee, mutta aina se vaan on yhtä kauheaa. Varsinkin kun istut koirasi vierellä ja silittelet sen kaunista mustaa turkkia ja samalla mietit miksi näin käy??? Miksi juuri meille???