Taas on elämä sekaisin... Miten voisinkaan vuodattaa täällä ne kaikki mahdolliset ja mahdottomat ajatukset. Nyt ne vaan pyörii päässä niin, että tuntuu pää halkeavan, pahus vieköön .

Kävimme tänään katsomassa rivitalokaksiota, ihan uutta, valmistuu vasta keväällä jossain vaiheessa. Taloyhtiössä on kuusi asuntoa ja se pieni päätyasunto vei sydämeni ... Teki mieli sanoa kiinteistövälittäjälle, että varaa tuo asunto minulle ja minä selvitän rahoituspuolen, mutta tiedän, että rahoitusta en kuitenkaan saa... Mielessäni jo sisustin asunnon ja mietin tulevaisuutta kahden asunnon elämässä. En kuitenkaan aio Keposta luopua vaan voisimme ajatella tätä tulevaisuuden asuntonamme, koska emmehän me tästä enää nuorru. Seuraava seikka joka tällaisessa asuntokaupassa mietityttää on se, että meillä on kolme koiraa ja tiedän myös sen, että niistä tulee joka tapauksessa syntipukkeja asuntoyhtiön pihapiirissä... Pahus, pahus, pahus... Mitä tehdä? Otetaan hyviä vinkkejä vastaan?!

Eikös se mene niin, että haaveet ovat haaveita ja on tosi harvinaista, että saisi ne toteutettua???? Minun haaveet muuttuvat melkein päivittäin. Aiemmin kertomani uudet suunnitelmat olen joutunut perumaan... Alkuinvestoinnit ovat aivan liian suuret ja olisiko täällä tarpeeksi asiakaskuntaa?! Sen enempää en ole asiaa selvitellyt, mutta se jää nyt siis suureksi haaveeksi... 

Koiramaailmasta sen verran, että nyt ehkä tarvitsisin apua koirani suhteen... Lenkkeilyt tämän nuoren murkkuikäisen kanssa on hermoja raastavaa . Ja se, että kuinka saisin Meren jättämään Dinjon rauhaan. Dinjo ei saa ollenkaan levätä, kun ikiliikkuja Mere nuohoaa epileptikon kupeissa koko ajan?! Juno saa olla ihan rauhassa, ei Mere uskalla Junolle kiukkuilla. No tietysti tässä asiassa voin syyttää vain itseäni, koska olen todella huonosti aktivoinut Mereä. Ainoastaan illalla pihalla teemme kaikenlaisia oppeja, tokoa, ja uusia temppuja. Saisin edes jotain aivotyöskentelyä tällä ikiliikkujalle. Olisi pitänyt uskoa muita, että ehkä tämä rotu ei kuitenkaan ole tällaiselle laiskalle ihmiselle sopiva, taas PAHUS...

Olin myös pienellä sairauslomalla ja palasin töihin perjantaina. No yllätyksenä tuli sellainen asia, että saan uuden huoneen. Sama kerros, mutta lähempänä ulko-ovea (nopeempi karata...heh). Onneksi Kepo sekä poikani suostuivat auttamaan muutossa, joten jo perjantaina oli uusi huoneeni sisustettu . Nopeaa toimintaa, eikös vain? Huomenna sitten uusin ilmein uuteen työhuoneeseen, jospa työtkin maittaisivat paremmin. No tuskin sentään, edelleen harkinnassa piiiiitttkä loma... Someway...

Taas on siis edessä pitkä viikko. Lenkkeilyä, lenkkeilyä, lenkkeilyä... Keskiviikkona ratsastus. Kepo reissussa pari päivää. Mielessä myös läheisten jaksaminen ja asioiden onnistuminen, miksei kaikki vaan voisi sujua hyvin?!

Tsemppiä kaikille!