Heh... Tulipa käytyä. Kauan aikaa siellä kehän reunalla mietin, että onko ihan viisasta mennä suorittamaan jotain sellaista jota ei oikeasti vielä osaa... Tosi kivaa kuitenkin oli ja oletin, että eihän tuota nyt jännittäisi, koska tuttuja ihmisiä ympärillä ja tuttu kenttä. Jännitin kuitenkin niin, että meinasin paikallamakuun kohdalla pyörtyä, huh... Olisi ollut kansalla keskusteltavaa Silmänisku.

Tässä alokasluokan osasuoritusten tulokset:

Luoksepäästävyys 10
Paikalla makaaminen 7
= Mere nousi puolivälissä istumaan ja minä tyhmä menin käskyttämään uudelleen ihan siihen kirsun eteen, tuomari moitti minun liikkeelle lähtemistäni
Seuraaminen kytkettynä 9,5
Seuraaminen taluttimetta 10
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9
Luoksetulo 9,5
Seisominen seuraamisen yhteydessä 8
Estehyppy 0
= liike suoritettiin ensimmäisen kerran edellisviikon torstaina ja harjoittelu vasta alussa Nolostunut...
Kokonaisvaikutus 9

Pistemäärä yhteensä 161,5 pistettä eli ykköstulos, kilpailu sijoituksena 3. Saimme pokaalin, ruusukkeen, herkkutikkuja Merelle ja minulle suklaalevyn. Olipas ihan outo olo. Virheet joita suorituksen aikana tuli oli suurimmaksi osaksi minun itseni aiheuttamia. Niinkuin liian kova käskyttäminen, liian nopeat liikkeet, koira ei ehdi reagoida.

Loppukommenttina voisi sanoa, että ompa minulla hieno koira Pusu. Nyt iski treeni-into päälle ja katsotaan mitä kaikkea me tulevaisuudessa oikein puuhaillaan?!

Junon vointi on aika kohtalainen. Ei se pahemmin valitettele kipuja, yrittää mennä touhottaa ja me tietysti "yritämme" hiljentää vauhtia. No aisoissa Juno pysyy, eli hiljaa hyvä tulee. Jalan liikerata on kuitenkin vielä aivan ihmeellinen, se jotenkin vemputtaa etujalkaa. Sekin kuuluu asiaan. Maanantaina 6.6. mennään sitten poistattamaan hakaset ja katsotaan miten Junon vointi on alkanut parantua.

Dinjo huitelee näiden kahden välillä ja innoissaan kulkee lenkillä minun kanssani, koska Juno joutuu nyt huilailemaan. Kotipihalla sitten irrotellaan oikein kunnolla ja välillä on ihan kiva yrittää vetää emännän kättä kilpaa. Namipaloja on aina taskussa ja niitä jokainen koira muistaa kirsullaan kaivella. Pikku puuhan päälle koirat saavat vuorollaan namipalan kiitokseksi. Innoissaan ovat nämä karvaturrit Kieli ulkona...

Nyt on kai aika siirtyä punkan puolelle... Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!!!