Kyllä tämä aika kuluu niin nopeasti ja puuhaakin on riittänyt yllinkyllin. Eihän tämä vanha ehdi kaikkea tehdä...Pitäisi päivittää sivuja, hoitaa koiria, ulkoilla sekä harrastaa niiden kanssa, lääkitä vanhusta ja viedä verikokeisiin, käydä tallilla, töissä, muissa harrastuksissa (hevonen ja koirat). Valokuvia pitäisi lisätä tänne ja tosiaankin tuottaa tekstiä ja kertoa kuulumisia. Dinjolle on varattu aika verikokeisiin torstaina aamusta, saadaan taas todellista tietoa tämän hetken lääketasoista.

Dinjo-pappa ja Smilla päikkäreillä

Nyt ollaan käyty tekemässä Smilla-pennulle ensimmäinen virallinen makkarajälki. Se meni yleiseksi haahuiluksi, ei vielä mennyt jakeluun, että miksi maahan on joku laittanut makkarapaloja ja vielä melkein kävellyt palojen päällä. Pääsemme varmaan vielä uudestaankin jäljen tekoon koska ilma on niin keväisen lämmin. Tarkoitus on tehdä tänne lähimaastoon jälkiä niin kauan kuin mahdollista, että saataisiin hyvä pohja kevään alun treeneihin.

Samalla jälkireissulla myös Dinjo ja Mere saivat omat jäljet. Mere ajoi oikein nätisti enimmäisajan puitteissa oman puolen kilometrin jälkensä. Kaikki kuusi keppiä nousivat mallikelpoisesti. Merellä on tapana ottaa keppi suuhunsa ja tuoda se minulle. Meren ilo on silmiinpistävää, kun se saa nostaa kepit maasta. Hassu koirantassu, Mere-mussukka.

 

Dinjolla on ollut pitkä tauko kaiken tekemisen suhteen ja sen innostus ei ollut niin mukaansatempaavaa kuin Meren, mutta vanhus jaksoi ajaa pienen jäljen ja kepeistä vain yksi jäi matkanvarrelle. Dinjoa kyllä joutui seuraamaan tarkalla silmällä jotta havaitsi keppien ilmaisun/ ilmaisematta jättämisen. Illan pimetessä meillä oli väsyneitä ja onnellisia koiria, ainakin niin me oletimme.

Hevosrintamalla on ollut jotenkin jäätävä olo. Ei oikein pysty innostumaan todella tulisesta tammasta, joka ravin ja laukan yhteydessä keksii kaikenlaisia ihme pukkiloikka, ilmaloikka, pystyloikka sarjoja joihin ratsastaja ei pysty vastaamaan. Nyt  voi sanoa, että ratsastaminen tällä hevosella ei  ole enää mukavaa... Harmi juttu... Tästä suivaantuneena olen laittanut hevosesta myynti-ilmoituksen ja toivon, että joku innokas sen ostaisi... Pitäkää peukkuja! Jos saisimme tamman myytyä, niin voisimme yrittää etsiä sopivampaa ratsua meidän käyttöömme. Niin ikävää kuin tämä taas on...

Smillalle olen nyt itsekin katsellut sopivia näyttelyitä... Tällä haavaa voisi olla alkuvuodesta kolme epävirallista pentunäyttelyä jonne voisimme osallistua.

Ensimmäinen rokotuskin on haettu ja eläinlääkäri kehui Smillan hienoa ja rauhallista käytöstä. Ihanaa kuulla, että pentu osaa käyttäytyä. Suunnitteilla on pentutapaaminen marraskuun alussa. Toivottavasti pääsemme osallistumaan. Tähän samaan aikaan olisi uuden jälkiporukan päättäjäiset sekä kiinnostava luento koiran huollosta. Tosi kurjaa kun monta asiaa osuu samaan ajankohtaan.

Kovasti on Smilla kasvanut, se  on nyt pelkkää pitkää  jalkaa ja näyttää että se kasvaa koko ajan vain korkeutta. Viisaskin se tuntuu olevan... Toivon, että sen käytös pysyy rauhallisena ja se olisi innokas oppija, jotta treenailut uusien asioiden parissa sujuisi hyvin.

Mere ja Smilla the ripakinttu... heh... Näyttääkin takakorkealta...

Nyt on aika vetäytyä unten maille... Tähän kuvaan ja tähän tunnelmaan on helppo nukahtaa... I Hope So...

PS. Tekstiä on lisätty myös Smillan omalle sivulle oikeassa laidassa: Smilla 2014 -