Tässä on kovasti hierottu kauppoja Allun suhteen. Saattaa olla, että ensi viikolla hevonen ottaa uuden suunnan Suomen kamaralla?! Katsotaan kuinka ostotarkastus menee läpi... Toisaalta tuntuu hurjan haikealta. Allu ei ehtinyt viettää kanssani kuin puoli vuotta, mutta siihen aikaan on ehtinyt tapahtua vaikka mitä. Parasta ovat olleet kahdenhetkiset rapsuttelu ja harjaustuokiot Hymy. Nyt sitten odotellaan... taas...

Dinjolle on tilattu eläinlääkäriaika, maanantaina klo 8.45. Tutkitaan taas verestä fenobarbitaalipitoisuus sekä maksa-arvot ym. tarvittavat asiat epilepsian hoitoon. Otin oikein vuosiloma päivän tätä varten, saan näin viettää laatuaikaa koirien kanssa. Ehkä lähdemme sitten iltapäivällä metsään... sinne hirvikärpästen seuraan...YÖÄK...Otsan rypistys.

Töissä on kiirettä. Uni ei maita yöllä. Illalla ei nukuta. Tätähän tämä ihmiselo on. Koska osaisimme olla tyytyväisiä tilanteeseen?

Näin nämä asiat vaan etenevät omalla painollaan. Suuria päätöksiä ja elämän uudelleen organisointia. Kai se on niin, että hevoset eivät kuitenkaan ole koko elämäni?!? Itku Vaikka niin luulin...