Kaksi viikkoa elettyä aikaa pennun kanssa...

Nyt on sitten on ensimmäisen kerran käyty koirakoulukentän laidalla katsomassa toisenlaisia karvaturreja. Eli Smillalla oli tutustumisretki koiramaailmaan.

Matka kentälle sujui hyvin ja ihmetys siellä parkkialueella oli suuri, kun jokaisesta autosta tuli erilaisia koiria. Smillalla oli hieman vaivautunut olo, kun vanhemmat koirat yrittivät liian innokkaasti tutustua tähän pieneen mustaan karvapalloon. Ei Smilla vielä innostunut leikkimisestä vaan emäntänsä jalkoihin nojaten oli turvallista nuuskaista uusia erikokoisia ja erinäköisiä koiria.

Samalla törmättiin Kepon hyvään ystävään jolle tietysti piti esitellä pientä pentua. Kyllä Smillaa ihailtiin ja rapsuteltiin. Nätisti pentu jaksoi seurustella ihmisten kanssa.

Työviikko meni aika lailla nopeassa tempossa. Tuntui, että aikaa kotona vietettiin paljonkin, koska aina välillä jompikumpi ihmislauman jäsenistä kävi ulkoiluttamassa ja ruokkimassa pentua. Onneksi on liukuva työaika niin sen puitteissa on hyvä hoitaa pentua. Olemme eristäneet porteilla pennulle oman huoneen, jossa se saa rauhassa peuhata ja nukkua. Ajattelimme myös Dinjon epilepsian kannalta, että on parempi jos isommilla koirilla on omat tilat. Saa myös Dinjo aikaa rauhoittua.

Uusia asioita pentu oppii joka päivä. Smillalle on edelleen tosi tärkeää nuolla Dinjon suupielet mennen tullen. Ja ns. isoveikka Mere on erittäin hyvä leikkikaveri, jonka kärvivällisyys on kasvanut ja kasvanut. Pihalla peuhataan niin paljon, että myös pennun juoksunopeus on entisestään kasvanut huimaan luokkaan. Smillan koordinaatio ei vielä oikein toimi (yllätys ettei toimi, pennun ikä huomenna 10 vk) ja välillä heitetään sellaisia voltteja, kun ei omia pikkutassuja saa järjestykseen. Meren karvoissa on hyvä roikkua ja Mere osaa tarjota runsasturkkisemmat kehon osansa pennun purukappaleeksi. Näin saadaan pennun suu täyteen karvoja ja välillä näyttää että pienelle narttukoiralla on kasvanut pieni parta.

Uusi ja hieno opittu asia on ruokinta-aika. Olen aina ruokkinut koirani vanhemmuusjärjestyksessä, Nyt kun pentu tuli taloon vaikutti että sillä on aina kiire syömään (yllätys taas...heh... kun miettii pennun ikää). Tämän kuluneen ajan puitteissa olen saanut Kepon kanssa opetettua pennulle, että se malttaa mielensä ja odottaa kun Dinjo ja Mere saa ruoan ja sitten on sen vuoro. Smillalla on hauska tapa ruokaillessa, sen häntä heiluu koko ajan kunnes ruokakippo on tyhjä. Hauska koira.

Yritän taas jossakin vaiheessa lisätä valokuvia, koska ne kertovat "enemmän kuin tuhat sanaa", vanha sananlasku.