Oli tarkoitus mennä niitä samettiturpia rapsuttelemaan ja haistelemaan, mutta yllätys yllätys... Tuli muuta menoa, joten täytyi perua... : (

Muun menon lisäksi keksin, että kun kerran jäi aikaa hieman enemmän, niin siivoan, koko kämpän. Isännälle käsky, että pysyhän poissa jaloista. Huh huh, rankkaa, varsinkin kun luuttuaa kaikki paikat perusteellisesti. Ikkunat jäi pesemättä ja kaapit pyyhkimättä, muuten talo on suht siisti, mitä nyt noita koirankarvoja jostain kumman syystä ilmestyy meidän nurkkiin, en kyllä millään käsitä. Ei hätää, täytyy illalla virittää muutama vesikippo nurkkiin, niin yöllä kun janoiset villakoirat kerääntyvät juomaan, niin aamulla vaan ottaa ne kiinni ja laittaa pihalla ; )

Ikävämpää kerrottavaa...Juno ontuu vasenta etujalkaa. En tiedä mikä siinä on, olen tutkinut ja ropeloinut koko jalan, mutta ei selvää kipukohtaa tunnu löytyvän. Lenkillä ei huomaa mitään ontumista, taitaa olla korvien välissä koko ontumisruljanssi. Kuitenkin mielessä kalvaa Junon emän Heran ontuminen, sillä oli luusyöpä... Kauhistus sentään.

Kun edellisessä kirjoituksessa puhuin huonosta olosta, niin eilen mittasin verenpaineita ja alapaineet ovat yli 100:n, lääkitys ei nyt siis tällä hetkellä auta. Taitaa tämä akka käydä ylikierroksilla. Yöunetkin ovat tosi levottomia. Herään keskellä yötä ja alan pyörittämään kaikenlaisia ajatuksia mielessäni. Ensiviikolla menen sinne lääkärin luokse, jos vaikka pyytäisi jotain unilääkkeitä, että edes joskus tulisi yö, ettei heräile omituisiin ajatuksiin.

Soittelin myös Dinjon eläinlääkärille. Hän haluaa nähdä Dinjon neljän viikon päästä. Menemme ilmeisesti, ei ole ihan varmaa vielä.

Hyvää sunnuntaita lukijoilleni!

PS. Blogihan on täyttänyt vuoden...??? Höh, missä välissä???