Nyt on sitten Dinjo pari viikkoa viettänyt rauhallista elämää. Ulkoilut on tehty hihnassa ja lenkit ovat olleet rauhallisia. Pari päivää on sitten tämä nuori koirauros saanut aloittaa vapaan ulkoilun pihapiirissä... Pahus... Millä sanot tälle sata lasissa kiitävälle mustalle silkkiturkille, että sen pitäisi osata käyttäytyä niin kuin toipilaiden Silmänisku.

Pitäisi kävellä raput alas; ei kahdella loikalla, pihalla voisi rauhassa nuuskutella ja tehdä omat asiansa ihan rauhassa, eikä... härnätä isäkoiraa, mielettömillä ohituksilla ja leikkiinkutsuilla, ei vetää pitkin pihaa pylly maata viistäen, häntä takajalkojen välissä, silmät viiruilla, korvat kiinnittyneinä pitkin kallon sivuja, kuola lentää ja vauhti on kaamea... Oikea TURBODIESEL Hymy. Lähtee kuin hauki rantakaislikosta tai talkkari liukkaalta katolta ....

Kesken juoksun alun joudun nappaamaan koiran kiinni ja keskustelemme hihnan käytöstä piha-alueella ja muualla. Hetken malttaa nuorukainen taapertaa ja kun minun silmä välttää niin vauhti kiihtyy nollasta sataan kolmessa sekunnissa... BRRRMMMMM... Ja taas mennään... Miten tuon saa rauhoittumaan??? Eläinlääkäri meinasi, että kun lääkemääriä nostetaan niin koiraan saattaa iskeä väsymys... Nyt on kyllä tainnut lääkkeet seota ihan totaalisesti, koska energiaa tuntuu löytyvän Dinjosta enemmän kuin laki sallii...

Junokin tuntuu jollakin lailla pirteämmältä. Sekin nappaa välillä jonkin lelun pihalta ja säntää Dinjoa karkuun lelu suussaan. Ihana veteraani Hymy...

Toisaalta on mukava katsoa koiran elämänjanoa ja intoa, joka siitä huokuu, se sanoinkuvaamattoman hellyyttävää. Tekisi mieli nauraa näitä ihania spurtteja, mutta kun tietää seuraukset niin yrittää rajoittaa kiihdytyskisoja...

Allu the horselle kuuluu hyvää Hymy. Hienosti on yhteinen taival alkanut uudella omistajalla hevosen kanssa. Ihanaa kun tietää, että hevonen on hyvässä hoidossa!

Hyvää tulevaa loppuviikkoa kaikille!