Onpahan takana taas vaihteeksi yhdet tottistreenit... Käytännössä katsoen metsään menivät, mutta menköön...

Menimme koko lauma yhdessä autoajelulle, tarkoituksena ottaa joka koiran kanssa pieni seuraaminen, iloinen ja vauhdikas luoksetulo sekä Dinjolle treeniä kärsivällisyyteen.

Ekana Dinjo; Ihan lyhyttä seuraamista, liikkeessä kulki vinossa, ihmeellistä pomppimista ja hurjaa nuuskuttelua ympäriinsä. Oli ilmeisesti niin tohkeissaan kaikista tuoksumaailman ilmiöistä, ettei yksinkertaisesti jaksanut kuunnella emännän käskyjä. Päätimme hetken onnistuneeseen luoksetuloon, täysi kymppi, suoraan eteen ja palkka samantien, en vaatinut istumista enkä sivulle tuloa. Dinjo istui itse ja vielä hyvin lähelle. Siitä kiitos koiralle. Loppukommenttina; lisää lyhyitä treenejä enemmän, jotta saadaan homma istumaan Dinjon työmoraaliin.

354647.jpg

Juno; kaikki alkoi varsinaiselle nuuskutuksella, siinä paikassa oli varmaan joku muukin treenannut koiriaan, koska nenä tuntui koko ajan hakevan maasta ihania haikuja... Emme olleet perinteisellä koirakoulukentällä, joten paikan olisi pitänyt toimia. Huomasin itseni käskyttävän Junoa ehkä liian huonosti. Seuraamista, ajoittain tosi hyvää...oman pölinän olin jättänyt pois (minua on huomautettu mun koko aikaisesta höpötyksestäni seuraamisliikkeen aikana). Olen oppinut ja sisäistänyt jotain. Luoksetulo; huono, jäi haistelemaan. Olisi pitänyt tajuta ettei sitä liikettä olisi kannattanut ottaa ollenkaan. Päätimme taas liikkeet mielestäni hyvään suoritukseen. Juno tuli kauniisti sivulle, otti kontaktin ja palkka tuli heti. Hieno poika!

354648.jpg

Dammy; minun mestarini... Mikä mestari? Seuraaminen meni hajujen etsimiseen, kontaktit hyvinkin puutteellisia, koira oli kuin muissa maisemissa, välillä hokas, että emäntä pyysi tekemään jotain ja taas oltiin satusaaren hajujen lumoissa. Seuraamista, liikkeestä istuminen, se meni hyvin, liikkeestä maahameno siitä luoksetulo, ei meinannut tulla. Kaksi käskyä ja löntysteli luokseni. En kauheasti viitsi vaatia veteraanilta, kun se yleensä mielellään tekee kaikki. Nyt vaan hajut olivat paljon mielenkiintoisempia...

354649.jpg

Eli siis metsään mentiin... Tarkoitus oli tottisten jälkeen mennä metsään hieman irrottelemaan. Siellä koirat saivat rauhassa juosta mättäältä mättäälle, kunnes hakukoiramme Juno sai hajun ilmasta ja ilmaisi meille kaksi ihmistä koirineen, onneksi kaukana, joten saimme koirat kytkettyä. Kun koirat oli kytketty huomasimme Dinjon valittavan. Taas kyseessä oli selän jumiutuminen, koska Dinjo piteli takajalkoja vuorotellen ilmassa. Isäntä kantoi Dinjon autoon ja kotona sitten kevyttä hierontaa ja lihasten venyttelyä. Nyt koirat makaavat kuka missäkin ja tassujen liikkeistä voisi kuvitella, että ne ovat edelleen metsässä etsimässä mukavia tuoksuja ja kilvoittelemassa toistensa kanssa.

Viikonlopusta viisastuneena toimin seuraavanlaisesti: Koirat yksitellen treeneihin, koska silloin voin antaa jokaiselle enemmän ja keskittyä vaan siihen yhteen suoritukseen. Metsään vien Dinjoa yksin, jotta liikkuminen on rauhallisempaa ja kehittävämpää, ei tarvitse juosta vanhempien koirien perässä ns. kieli vyön alla. Veteraani saa nauttia eläkkeestään, pääsee kuitenkin mukaan, jotta mieli pysyy virkeänä. Kokonaistilanne: useita lyhyitä treenejä viikossa, jotta homma alkaisi pelittämään. Nyt tartteis ottaa ittiään niskasta kiinni...