Loska lentää, rapa roiskuu ja mustat mahakarvat ovat märkänä joka lenkin jälkeen... Ja koiran kakkaläjä kirjoitukset ovat taas saaneet vallan. Tällaista on koiraihmisten koiramainen maailma. 

Tekstiviestipalstat lehdissä ovat täynnä tätä kevään kuuluisaa kirjoittelua eli koiran paskat tien varsilla. Ihmeellistä että niistä jaksetaan kirjoittaa vuosi toisensa jälkeen. Seuraan hyvin tarkasti tuon kuuluisan läjän häviämistä tuolla luonnon helmassa. Se läjä häviää hyvin nopeasti ja kun lumet ovat sulaneet niin niitä läjiä tuskin edes näkee. Alkaa vihreää heinää puskemaan sieltä hyvin lannoitetulta maa-alueelta ja kas... kaikki läjät ovat hävinneet. Ihmiset hymyilevät ja luonto kukoistaa. Tämän jälkeen luontoon jää näkyville rikkoutuneet lasipullot, muoviastiat, muovipussit sekä muovipullot. Seasta löytyy myös hylättyjä auton akkuja, auton renkaita sekä kaikenlaisia metallisia putkenpätkiä. Viime kesänä lenkkipolun varrelta löytyi hajotettuja tietokoneita, niiden näyttöruutuja (rikottuina), vanhoja telkkareita, huonekaluja, autojen poltettuja runkoja, vanha jääkaappi, vaalean vihreä lavuaari hanoineen, joka sekin oli rikottu. Ajatelkaa, meitä koiranomistajia mollataan koirien jätöksistä, jotka maatuvat luonnon kiertokulussa, mutta kuinka käy noiden muiden kaatopaikka rojujen kanssa...? Siellä lenkeillä me sitten koirien kanssa yritämme suoriutua satuttamatta koiriamme tuon kaiken saastan keskellä.

Elämä on kovaa vai mitä?

Nauttikaamme ihanista lenkeistä, joita saamme lenkkeillä, joko koirien kanssa tai ilman koiria.

Hyvää kevään odotusta kaikille!