On aika todeta, että päivä kerrallaan on jatkunut hyvän aikaa.

Koirat voivat olosuhteisiin nähden hyvin. Juno vanhus astelee rauhallisesti lenkkipolkujaan ja nauttii erilaisista tuoksuista. Juno on reipas oma itsensä ja toivomme, että saamme vielä viettää yhteisiä hetkiä pidemmän aikaa.

Dinjo myös jatkaa entiseen malliin, joskin malli on edellisestä vuodesta hieman muuttunut. Kohtauspäiviä on toistaiseksi ollut kaksi, toisena kertana kohtaukset tulivat ryppäänä. Dinjo on iltaisin tosi väsynyt ja nukkuu syvää unta tietämättä maailman menosta mitään. Turkki kiiltää, koira syö hyvin, leikkii, lenkkeilee, opettelee uusia tottiskuvioita ja niistä se on tosi innoissaan . Siitäpä olisin saanut oivan kilpakumppanin, se niin pyyteettömästi rakastaa...

Mere meidän pikkuinen ADHD... Se vaan jaksaa ja jaksaa. Innostaa uusien asioiden nopeasta oppimisesta, kaipaa hellyyttä, kiipeää syliin ja nukkuu siinä kuin pikkuinen lapsi. Niin suloinen karvaturri. Joka jaksaa uupumatta tehdä tottelevaisuutta (pihalla sitä treenaillaan). Uusia juttuja pitäisi taas alkaa tehdä ja suunnitella. Ehkä jossakin vaiheessa tuleva kevät innostuttaa minutkin... I hope so!

Hevosasiat vaivaavat mieltä... Tahtoisin niin niin paljon sitä omaa hevosta... Tiedän kuitenkin, että se sitoo tosi paljon. Olenhan entinen omistaja... Minulla on tällä hetkellä vuokralla saksalainen pv-ruuna, jota käyn kolme kertaa viikossa ratsastamassa. Maastoillaan, treenataan kouluratsastusta. Valmennuksia kai pitäisi miettiä, jotta saisin omaa osaamistani eteenpäin.

Lähistöllä olisi myynnissä pv-tamma... Sain miettimisaikaa kuukauden loppuun...

Nyt vaan oma terveys reistailee... Kärsin korkeasta verenpaineesta. Minulla on ollut lääkitys jo useamman vuoden ajan. Nyt on lisätty beetasalpaajaa... Ei vaan tehoa... Alapaine on päivästä toiseen yli 100. Yläpaine 170 luokkaa, pulssi yli 70, vaikka olisin huilaillut pari tuntia... Mulla on stressi... Työt ei kiinnosta... Eikä kyllä nyt kiinnosta mikään....

Kai tässä ne tärkeimmät...Niin ja Äiti...voisinpa soittaa Sinulle!