Nyt vihdoin viimein me saimme sen kauan kaivatun uuden ikkunan rappukäytävään. Se oli luvattu jo syyskuun alussa, mutta vasta tänään isännälle tuli ilmoitus, että ikkuna on valmis. Kun tulin kotiin, niin ikkuna oli jo asennettu paikoilleen, jee, ihanaa... ; )  Vähästä sitä voi olla onnellinen...

Isäntä kertoi asennusprojektista, jossa oli auttamassa kukas muu kuin pentumme Dinjo. Kun isäntä oli talon ulkopuolella sahaamassa ulkovuoraukseen aukkoa ikkunalle, niin meidän Dinjomme jo kurkisteli aukosta, että kuinkahan isäntä oikein osaa sen ikkunan asentaa...? Työkalut olivat vaarassa kulkeutua parempiin piiloihin, kaikki roskat taisivat myös olla eläviä, kun niitä löytyi ympäri kämppää. Isännältä meinasi ihan totaalisesti palaa proppu pennun uteliaisuuden takia. Tuo paikka, johon uusi ikkuna tuli, on kuitenkin aika ahdas työskennellä ja sitten kun siinä pyörii vielä musta remonttikolmikko...taitaa hauskuus olla kaukana.

Nyt kyllä kolmikolle uni maittaa, eihän tässä tarvitse enää mitään vahtia, kun koko lauma on taas koossa. Pentu kuitenkin seuraa minua koko ajan, en pääse mihinkään ilman pientä mustaa varjoa, olen sanonut Dinjolle, että ei tarvitse nousta aina kun emäntä nousee, mutta minkäs teet???

Lisäsin myös käyttäjäkuvan, sekä Dinjon sivulle uuden kuvan, käy kurkkaamassa. Muistathan myös jättää kommentin, jotta tiedän kannattaako tätä kirjoittelua jatkaa vai vetäydytäänkö takavasemmalle omien mietteiden pariin...