Sairasvuoteella maatessa sitä tulee mieleen kaikenlaista. Ensinnäkin se, että eihän minun nyt kuuluisi kirjoittaa mitään, mutta kun tämän koneen saa niin näpsäkästi tähän vatsan päälle ja nyt ei edes kauheasti nukuta, kai silloin voi hiukan kertoilla tarinoita...? Tällä hetkellä kuume on kaatanut minut sängyn pohjalle...

Asiat etenivät niin, että olin tavallaan päättänyt uudesta asiasta, että nythän se meille tulee. Nooooo norjalaisvitsi : ( Ei naurata ei. Tämä asia ikäänkuin soljui ohitseni, mitäpä sitä ketään muuta syyttämään kuin itseään : (
Eli en saanut sitä mitä halusin. En ehkä osannut ilmaista asiaa selvästi ja se luvattiin toiselle. No ei maailma yhteen eikä kahteenkaan menetykseen kaadu, eikös vaan?!

Koiramaailman meno jatkuu normaalina. Juno-vanhus mennä tassuttaa. Pärjäilee suht hyvin vanhoine luineen ja nivelineen. Rasvanippa noissa nivelissä olisi kyllä oikein hyvä. Saataisiin nivelet paremmin liikkuviksi. Ihana vanhus se edelleen on, nyt 12 vuotta ja kohta neljä kuukautta. En olisi uskonut, että ikää riittää näinkin pitkälle. Onhan Juno ollut aina perusterve, joten se kai edesauttaa jaksamaan päivän kerrallaan.

Dinjo, epileptikko saa kohtauksia n. 1 - 1 ½ kk:n välein. Kohtaukset ovat aina kaavaltaan samanlaisia, kesto n. minuutin ja oireet samat. Lääkemäärät on nyt pysytetty samoina ja eläinlääkäriin pitäisi piakkoin varata taas tsekkausaika. Lenkillä mennä hölkytellään joka päivä.

Mere lauman rasavilli. Menoa ja meininkiä riittää. Kun Meren silmiin katsoo niin olettaa sen osaavan ajatella ihmisen lailla. Pienistä pyynnöistä tekee tämä maailman näppärin koira mitä toivotaan. Jos se ei asiaa vielä osaa, niin ei kauan mene kunnes uusi juttu sujuu pienellä käskyllä. Herra on suurin ja kaunein kun ollaan lenkillä ja pihalla tokotreenissä koira loistaa tehtäviensä varjossa. Tekeminen on kivaa ja sitä puuhastellaankin pihalla kaikenlaista.

Ihanan omanlaisia jokainen koira. Yhtään en vaihtaisi tai antaisi pois!