Aina vaan nämä kouristuskohtaukset yllättävät, niin kauheina ne piirtyvät muistiin. Kestoltaan kohtaukset ovat lyhyitä, mutta ne kouraisevat syvältä sielusta vaikka kyseessä on vain koira.

Tämä koira on kuitenkin niin erikoisen ihana. Niin syötävän suloinen nappisilmä, joka kohtauksen alla on kuin ilmestyskirjan peto. Pelottaa ja kuitenkin joka kerta jaksan kyyhöttää tuon mustaturkkisen suloisuuden vieressä. Silitän hiljaa ja puhelen rauhallisesti odottaen koska kohtaus irrottaa otteensa rakkaasta karvakorvastani. Kun se on ohi siirrymme ulos ja terassilla uusi kohtaus saa aikaan kouristukset koirani jalkoihin. Katse lasittuu, kuolaa erittyy suusta, pää nykii, jalat nykii, pissat tulevat alle... Pitkään ei kohtaus kestä vaikka minusta se tuntui ikuisuudelta...

Keräämme hetken aikaa voimia ja sitten kiertelemme pihalla, käymme pissalla ja juomme kaivon raikkaan viilentävää vettä...

Sisällä laitan koiralle kaksi Stesolid suppoa ja odottelen niiden vaikutusta, jotta koirani saisi hetken aikaa nukkua rauhallisesti.

Nyt näyttää taas paremmalta. Kaikki kolme koiraani ovat siirtyneet ilta unille ja pian minäkin siirryn oman sänkyni kutsuvaan pehmeyteen...