Testasimpa auspai Meren luonnetta hevostallin hämärissä nurkkauksissa.

Perjantai iltana otin Meren mukaan tallille kun olin menossa karsinaa siivoamaan. Meren kirsu näytti liikkuvan aika lailla, kun se havaitsi mitä oudompaa hajua. Talliin astuessa hevoset höristelivät karsinoissaan ja Mere oli aika lailla paniikissa, kun ei nähnyt lautaseinän taakse.

Otin kottikärryt ja aloitin siivouksen. Hevonen seisoskeli karsinassaan ja sidoin Meren kiinni toisen karsinan kaltereihin. Siinä Mere pääsi ihan aidon ison hevosen lähelle ja se katseli peloissaan moista nelijalkaista elikkoa. Hevonen olisi mielellään tullut Mereä haistelemaan, mutta Mere murisi ja yritti näykkäistä turvasta. En laskenut Mereä niin lähelle, että se voisi tehdä hevoselle jotakin. Tulipahan nyt uusi maailma koirani elämään. Suuria nelijalkaisia, ihmeelliselle haisevia otuksia, jotka höristelevät, pärskäyttävät, kopistelevat kavioitaan ja muutenkin koiran silmillä katsoen olivat varmasti hurjia paholaisia... Hui...

Nätisti koirani odotti, kunnes sain siivottua. Sitten yhdessä haettiin uutta purua karsinaan ja Mere innoissaan kulki mukanani ja silmin nähden osoitti uteliaisuuttaan noihin suuriin hevoseläimiin. Hassu koira!

Kotiin päästyämme Mere nukkui tavallista sikeämpään, kai se oli rankka kokemus nuorelle koiralle!