Olimme Dinjon kanssa reippaita ja kävimme koirakoulussa opettelemassa käännöksiä. Oikein hyvin sujui, kontakti oli hienoa, käännökset ja liikkeestä istumiset oikeinkin hyviä, hieman vinoon, mutta korjaillaan. Luoksetulo oli vauhdikas ja innostunut, Dinjo rakastaa luoksetuloja. Harjoitellaan omaksi iloksi, mehän emme kuitenkaan ole minnekkään kisoihin menossa...plääh... Kumpa olisi koira jonka kanssa voisi tähdätä jonnekin kisoihin.

Sain tänään työkaverilta hirvenluita. Vähän oli Dinjo innoissaan, mutta kun koulu kutsui niin luut sai jäädä huomiselle. Juno puolestaan sai hieman esimakua hirvenluusta, ei kuulemma pahemmin luu kiinnostanut. Juno ei ole koskaan ollut innoissaan näistä luista. Kyllä niitä kuivatettuja luita sitten sietää pureskella, taitaa olla hienostolinjainen yksilö.

Kyllä on huono olo... Ihan kuin hakattu, joka lihasta särkee, yskittää, palelee, kurkkuun koskee ja veto on ihan pöydän alla. Onneksi huomenna on viikon viimeinen työpäivä, saa vähän huilata. Ellen sitten keksi lähteä niitä hevosia vihdoin ja viimein ihailemaan. Jos olo on tällainen niin eipä tarvitse minnekkään lähteä.

Nyt nopeesti nukkumaan, että edes muutaman tunnin ehtisi nukkua.