Näin se vaan menee... Ei aikaa, ei kuulumisia, ei mitään. Hetken jo pelästyin, kun vuodatus.net ei toiminut ollenkaan, että nyt olen menettänyt kaikki kirjoitukseni, mutta onneksi tämä taas toimii. Olen kuitenkin huolissani, jos tämä kohta poistetaan kokonaan käytöstä, ihan kamalaa...

Amoksen ontuminen on koko ajan jatkunut. Nyt se on kuitenkin lievempää. Kipulääkkeitä ym. lääkkeitä käytämme hoidon tukemiseen. Tämän vuoden näyttelyt jäävät  Amokselta kokonaan väliin ja voihan olla, että emme koskaan saa sitä näyttelyihin. Muuten koira voi hyvin. Syö, nukkuu, liikkuu ja on iloinen itsensä.

Smilla Lilla, Amoksen emä, on täynnä energiaa ja se tuntuu nauttivan elämästä täysin rinnoin, kuten kohta 10 vuotiaan kuuluukin. Olen vielä ilmoittanut Smillan Haminan ja Kotkan näyttelyihin. Tähän vuoteen lopetamme näyttelyt Smillan kanssa.

Merekin vielä kulkee lauman mukana. Askel sillä painaa jo kovin paljon ja laskemme päiviä ja pelolla odotamme milloin on tehtävä se viimeinen palvelus rakkaalle karvakorvallemme. Tänään mittariin tuli 14 vuotta 7 kuukautta. Huh, miten hieno ikä. Kuulo ei ole entisellään ja muutenkin tuntuu, että välillä se ei ole tässä maailmassa vaan täysin omissa oloissaan. On se vaan niin ihanaa, kun olemme saaneet viettää sen kanssa pitkän ja ihanan elämän. Päivääkään en vaihtaisi pois.

Omat eläkepäivät ovat tosi pitkästyttäviä... Jotain tekemistä pitäisi keksiä, jotta saisimme lisää rahaa. Eli palkkatuloja pitäisi vielä saada. Mieheni on työtön ja kohta hänkin pääsee eläkkeelle...

Että eipä meille muuta... Päivä kerrallaan eteenpäin.

Mukavaa Pääsiäisen aikaa kaikille!