Niinhän tämä kevät taas aiheuttaa näitä kuumeita varmaan kaikille.

Minulla on kova pentukuume, hevoskuume ja vielä orastava autokuume Nolostunut.

Kuvassa on Dinjo silloin kun se meille saapui... Ihana...

Tuommoinen suloliini olisi taas tarjolla... Voihan pahus sentään Otsan rypistys. Lähettelin sähköpostia kasvattajalle ja kaikki vaikutti oikein hyvältä. Kasvattajan kirjeestä tajusin kuitenkin tuskaa viiltävän tosiasian: Minulla on kohta kahdeksanvuotias uros hovawart sekä kohta kolme vuotta täyttävä myöskin uros merkkinen hovawart. Kysymyksenä voisi myös heittää: Kuinka kolme urosta pärjää keskenään? Minä itse kokemuksesta tiedän, että kolme pärjää tosi hyvin keskenään, kunhan ikäjakauma on oikea. Meillähän oli kolme urosta melkein vuoden päivät. Tämä kohta kolme vuotias on sairas; sillä on epilepsia ja se saa kohtauksia melkein kerran kuukaudessa. Jaksaisinko tuon uuden pennun kanssa??? Niin... Ehkä minun on kuitenkin viisainta keskittyä näiden kahden ihanan mustiaisen hyvään hoitoon. Tarjota niille uusia kivoja juttuja ja viettää monta ihanaa vuotta niiden seurassa.

Asia, joka tässä eniten harmittaa on se, että Junon näyttelyt alkavat kohta olemaan entistä elämää ja Dinjoa ei voi näyttelyihin viedä tuon lääkityksen takia. Myös kaikki palveluskoirakokeet ja kisailut on hylättyjä ajatuksia... Pahus! Silloin kun Dinjon otin niin ajattelin, että saan hyvän harrastuskoiran ja pääsen näyttämään kynteni, mutta... kohtalo (Destino) päätti toisin. Harmittaa ja niin vietävästi!