Tämän viikonlopun jälkeen voi vain todeta, että minun aikani loppuu aina kesken. Lauantai päivä meni ihan laiskotellessa ja perjantain yöunen aloitin jo klo 21.30. Lauantaina heräsin klo 8.00, aika hyvät unet tuli nukuttua. Tätä univelkaa on aika runsaasti jo kertynyt. Ehkä näin viikonloppuisin kerään takaisin velkoja.

Koirien kanssa puuhailtiin eilen sen verran, että pienet jäljet tehtiin molemmille ihan verryttely mielessä. Hieman tuntui molemmalla koiralla olevan homma hakusessa. Dinjo mietiskeli, että mitä tässä pitikään tehdä? Sitten kun vastaan tuli keppi, niin iloinen yllätys oli se, että Dinjo nappasi kepin suuhun ja toi minulle..."Hei tossa oli tommoinen, mitä tälle tehdään?" Tosi kivasti se tajusi keppien merkityksen. Jäljellä on tietysti muitakin mukavia hajuja ja ne piti tosi huolella tarkistaa.

Juno taas pelaili ilmavainun avulla ja jäljen ajaminen ei ollut ihan huolellista, kulmat oiottiin, kun ilmasta tuli selvä viesti, että jälki menee tuonne. Keppien yli mentii huistaisten, ilmaisu oli olematon. Herättelyllä sitten taas tajusi keppien merkityksen. Niin ja jäljen päässä oleva palkkapurkki oli tosi hieno juttu, Junon mielestä : )

Tämä päivä meni sitten maalaamisen merkeissä. Nyt on paikat jumissa, päätä särkee, selkää särkee ja kaikki käsien lihakset ovat ihan tolkuttomassa kunnossa. Ehkä pienet venyttelyt ja sauna saavat ihmeitä aikaan... Toivotaan ainakin.

Nyt on toinen (se korkeampi) päätykolmio jo maalattu. Meillä oli sellainen Dino henkilönostin, jonka avulla poikani pääsi sinne aivan katon rajaan.

Tämä pääty alkaa pikkuhiljaa olemaan ihan valmis, mutta muualla vielä töitä riittää. Onneksi tämä nuoriso on ihan mukavasti osallistunut näihin maalaustalkoisiin. Kiitos heille!

Pikkaisen alkaa nyt mahanpohjassa kihelmöidä, kun tiistaina on se pääsykoe. Kiva nähdä kuinka tässä käy?!

Oikein hyvää tulevaa viikkoa kaikille!

PS. Viimeinen viikko töitä ja sitten alkaa neljän viikon kesäloma ja päälle kahden viikon pakkoloma... Joten lomaa piisaa...