No nyt on kone taas elävien kirjoissa. Oma uskonpuute meinasi tehdä tenät. Minulla oli tarkat ohjeet kuinka pitää toimia, niin silti en meinannut uskaltaa tehdä kaikkea mitä käskettiin. No lopulta tein ja nyt kaikki pitäisi taas toimia moitteettomasti. Yes, hyvä minä ja... hyvät ohjeet.

On nyt harjoiteltu Dinjon kanssa kehässä juoksemista, ei kylläkään oltu kehässä, vaan ihan isolla piha-alueella. Aika mielenkiintoisen näköistä varmaan. Dinjo loikki poikittain edessäni, sitten sain koiran sivulle ja nyt sitten keksittiin emännän hiha ja takin helma. Siitä kun vetää niin saa emännän karjumaan ei! Loppujen lopuksi juoksu sujui aika hyvin, mutta sitten Tervakoskella kun laitetaan kehään 30 muuta samanlaista hihassa roikkujaa, niin mitähän siitä mahtaa tulla. Dinjoa varmaan kiinnostaa kaikki muut kehässä olijat, ei emäntä... Huh huh, sanon minä.

Iltaisin olen Junon kanssa käynyt kunnon kohotus kävelylenkillä. Pulssimittaria seuraamalla yritän pysyä tietyllä syketasolla. Hienosti Juno jaksaa kulkea ihmeemmin pysähtelemättä. Välillä jopa otetaan juoksuaskelia. Ehkä voin syksyllä osallistua jonnekin maratooniin...heh...en nyt sentään niin hyvää kuntoa itselle saa. Olisihan hyvä jaksaa treenata ja kun minä vielä oikeasti pidän juoksemisesta, niin olisi ihan kivaa käydä juoksemassa.

Kaikenlaista puuhaa olisi koirien kanssa, kuin myös täällä kotona. Kotihommat ei nyt vaan jaksa innostaa. Minä vaan odottelen Tervakosken viikonloppua; olemme varanneet mökin jonne menemme jo perjantai-iltana. Sieltä ei ole kun n. 20 kilometriä Tervakoskelle... Kivaa... Saa nauttia mökkeilystä. Eikä tarvitse aamulla nousta ennen kukon laulua.

Taitaa nyt lenkki kutsua, joten hauskaa loppuviikkoa kaikille! 

Muutama kuva laajennuksen vaiheista...

Paikalliset remontti reiskat tutkimassa rakennusvaiheen edistymistä...

Juno vasemmalla ja Dinjo oikealla... huomatkaa Dinjon villi olemus...