Pääsenhän pitkästä aikaa pentunäyttelyyn, lauantaina 3.11. Valitettavasti minulla ei ole sinne omaa pentua, mutta tyttäreni Alma-koira lähtee elämänsä ensimmäiseen näyttelyyn. Kivaa nähdä kuinka "Alma-the ikiliikkuja", kaikkea rakastava neitokainen käyttäytyy tuomarin käsittelyssä. Almalla näet riittää rakkautta vaikka kaikille jakaa. Kotona neiti on sitten tosi rauhallinen. Siellähän on oma lauma ja oma reviiri.

Eilinen ilta meni poikani apulaisena tuolla laatoitushommissa. Nyt on suihkun kaksi seinää laatoitettu. Tänään pidämme huilipäivän jotta sitten taas jaksetaan. Laitoin minäkin muutaman laatan paikoilleen, joten voin sanoa, että olen "vähän" laatoittanut.

Vieläkin koiramme Juno ja Dinjo jaksavat käydä tarkistamassa töiden tuloksia. Pitäähän nyt katsoa onko jälki kelvollista. Eivät ole vielä onneksi moittineet. Isäntä vaan on nyt jostain syystä tosi näreissään, en oikein tiedä mistä, kai pitäisi tietää, mutta... Ailahtelevaista tämä ihmiselo.

Torstaina tottistreenit, lauantaina tuo pentunäyttely, sunnuntaina olisi raunioradan talvikunnostustalkoot...pitäisiköhän mennä? En ole vielä kertaakaan edes kyseistä rataa nähnyt. Olen kuitenkin vaikuttanut tähän radan aloittamiseen. Kyselin silloin aikanaan kunnalta meille aluetta harjoituksiin ja tästä alueesta aloitettiin neuvottelut. Nythän Kaakon Käyttökoirat ry:llä on ihan virallisesti hyväksytty rauniorata.

Tänään tuli myös kirje sairaalalta, kutsuttiin 3.12.2007 tutkimuksiin. Hyvä juttu, sekin asia etenee.

KARKKILAKKO ON PITÄNYT! Eikä edes pahemmin ole tehnyt mieli karkkia...