Tiedetään...tiedetään... Moni jo sanoisi minulle, että miksi enää viitsit pitää Dinjoa, koska se tuntuu olevan koko ajan sairaana.

Tämä koira on minulle tärkeääkin tärkeämpi! Olen viettänyt sen kanssa ensimmäiset seitsemän kuukautta olohuoneen lattialla (yöt), Dinjo häkissä ja minä patjalla siinä vieressä. Kuunnellen pienen kipeän pennun tuhinaa ja huokailua. Siitä kasvoi hieno koira. Turkki kiiltää, se rakastaa ihmisiä, sitä rakastetaan. Se on ollut ilonpilkku monen monta kertaa, kun minulla on paha olo. Tämä kaunis hovawart uros tulee luokseni, laskee päänsä polvelleni, katsoo hartaasti silmiin tummanruskeilla silmillään ja heiluttaa iloisesti häntäänsä smiley. Ei sellaisesta voi luopua kuin taistelun kautta!

Siis, tänään kävimme eläinlääkärissä, syynä Dinjon runsas pissaaminen, juominen, horjuminen, törmäily, yleinen voimattomuus ja laihtuminen. Koira syö hyvin, nukkuu raskaasti ja sikeästi. On oma itsensä muuten, mutta tuo huojuminen ja suorilta jaloilta tipahtaminen on nostanut surun sydämiimme. Nyt tutkittiin; "Koiralla on neurologisia oireita. Albumiini ja urea laskeneet edellisessä tutkimuksessa, viittaa maksan toiminnan vajaukseen. Tarkistettiin maksa-arvoja, verisoluarvoja, verilevitteet ja barbituraattitaso. Ggt on noussut, sappihapot ja ammoniakki normaalit. Ultraäänessä maksa vaikutti normaalilta. Pernassa pilvimäistä muodostumaa. Suositellaan pään varjoainekuvausta..." Käynti euroissa 490,53... Huh... Onneksi on vakuutus!

Haimatulehdus on pois suljettu heti, kun astuin eläinlääkäriasemalle. Koira olisi kuulemma tosi, tosi kipeä, oksentelisi ja olisi ripuliakin... Kuumetta ei ole ollut.

21.1.2013 on nyt sitten varattu aika tuohon varjoainekuvaukseen... Kumpa syy selviäisi!

Kertoillaan taas tapahtumista, kunhan aika kuluu...