Dammy-veteraani vietti aamulla miellyttäviä hetkiä. Olin varannut eläinlääkäriajan kello 10:ksi, joten otin Dammyn mukaan työmaalle, jotta pääsen hieman helpommalla, kun ei tarvitse hakea vetskua eläinlääkäriin. Veteraani sai nauttia töissä olleiden naisten rapsutuksia koko aamun. Koira käyttäytyi mallikelpoisesti. Kiersi jokaisen luona, jotta kaikki varmasti tietäisivät kuinka hyväluontoinen koira minulla on. Kun lähdön aika koitti, niin Dammy kävi hyvästelemässä jokaisen ja sai myös mukavat rapsutukset ja kehut matkaansa.

Eläinlääkäri tutki eturauhasen ja totesi sen hieman suurentuneen, mutta aristelua ei tuntunut. Dammy sai hormonipiikin ja nyt sitten toivotaan että hormoni puree eturauhas vaivaan. Samalla punnitsin koiran. Paino on aika lailla pudonnut; vuonna 2005 koira painoi 44,2 kg (säkä 68 cm) nyt painoa on 38,4 kg. Ei ole ainakaan liikakiloja meidän veteraanissa.

Nuori herra Dinjo tuntuu olevan uudesti syntynyt, kun kipuja ei ole. Kovasti saamme hillitä nuorukaisen leikkimisintoa, jotta selkä saisi rauhassa parantua. Lääkekuuria jatketaan ja toivotaan, että mahdollista selän magneettikuvausta ei tarvitsisi tehdä. Se tietäisi matkaa pääkaupunkiseudulle, koska täällä kuvaukseen ei ole laitteita, siis Aistiin.

409086.jpg

Tämä kuva otettu 14.2.2007 illalla, kun Dinjo-nuorukainen on nukutuksesta vielä ihan sekaisin.

Juno-isä jatkaa omaa vahvaa linjaansa, se ei turhia hötkyile. Tehdään mitä pyydetään jos viitsitään. Lenkkeillessä Junon vauhti on kova, vetoa löytyy kuin puskutraktorista. Pitäisi hommata valjaat ja laittaa poika vetämään, saataisiin liiat innot varmasti poistetuksi.

Jossakin vaiheessa ehkä iskee se ihme, jolla saan inspiraation koulutuksiin, toisten koiranohjaajien sekä omien koirien kouluttamiseen. Odotan tuota ihmettä...Pienenä motivointina kouluttajan tehtävään tulen saamaan kunniamerkin ahkerasta harrastustoiminnasta maaliskuun vuosikokouksessa.

Hyviä harrastushetkiä koirienne kanssa : )