Aika ilman Junoa on koittanut... Ei mene päivääkään ettei meidän ajatukset ole Junon muistoissa. Ikävä on kova... Kaipaus koskee ja raastaa, mutta nuo kaksi koiruutta yrittävät nostaa arkea taas uusiin uriin.

Elämä kahden koiran kanssa on kuin tanssia jäällä. Ne ovat niin helppoja ja ihania. Pistävät kuononsa polvelle ja katsovat vienosti silmiin, kuin kertoen, että meilläkin on ikävä. Dinjon olemuksessa näkyy kaipaus ja se ihmettelee, miksi se saa kaiken ensin eikä Juno... Dinjo on ollut kakkoskoira ja nyt sen on vaikeaa asettua ykköseksi. Hellyyttä ja huolenpitoa saa kumpikin yhtä paljon.

Meren elämäkin on helpompaa, ei tarvitse vahtia laumaa vaan riittää kun seurailee Dinjon puuhailuja. Kovat haukkumiset ovat jääneet pienemmälle. Koirien leikit ovat lisääntyneet ja tottelevaisuus on eri luokkaa kuin ennen.

Kai me tästä selviämme...

SUURI KIITOS KAIKILLE SURUNVALITTELUISTA, facebookissa valittelujen määrä nousi yli 60:neen.

Lepää rauhassa, Juno. Nyt saat kirmata Dammyn kanssa... Olette aina sydämissämme!