Viiden viikon loma on nyt takana. Mikä loma??? Tuntuu, että en ole pystynyt pitämään lomaa ollenkaan. Kaikki nämä kauheat muutokset kotona aiheuttivat totaalisen pysähdyksen. Mikään ei kiinnosta, mikään ei innosta, tyhjyys tuntuu pesineen minuun. Suuri osa minua on poissa...

Yritän jaksaa ja jatkaa elämääni, ilman Dammya, mutta ikävä on kova... 

Huomenna alkaa taas työt, arvatkaa onko mukavaa. Nyt pitäisi päästä pois, jonnekin kauas. Unohtaa koko paikkakunta. Jännästi sitä huomaa kaiken tämän tuskan keskellä kuinka hyvä olisi vain kadota jonnekin vailla päämäärää, mutta elämän on jatkuttava, vaikka se kipeää tekeekin. Onhan minulla Kepo ja kaksi ihanaa mustaa hoffipoikaa, jotka vaativat emännän huomiota...

Kävimme tänään Kepon kanssa uittamassa koiria. Dinjo ui ensimmäisen kerran elämässään, tuntui kovasti viihtyvän vedessä, onneksi...tulee isäänsä Junoon. Juno ui pitkiä matkoja metsästellen veteen heitettyjä keppejä ja "pikku" Dinjo (taitaa olla yhtä korkea kuin isänsä) perässä. Koirilla oli mukavaa, ainakin toivottavasti...

Lauantaina suuntaamme Tuusulan koiranäyttelyyn. Dinjokin lähtee mukaan seuralaiseksi. Näemme ehkä myös Dinjon veljen ja kasvattaja tulee Dinjoa katsomaan.

Hyvää alkavaa viikkoa lukijoille ja nauttikaa koirienne kanssa kaikesta touhuilusta!

PS. Pikku Alma kävi tänään vierailulla. Dinjosta oli huisin hauskaa, kun pikkuneiti jaksoi leikkiä leikkimistään... Junon piti hieman murinalla varmistella, että pikkuneiti ei tuppaisi liian lähelle naskalihampaineen...