Otsikko kuvastaa tätä olotilaa oikein hyvin...

Asioiden pitäisi olla hyvin, mutta minkäs itselleen mahtaa. Lääkehöyryissä taaperran päivän kerrallaan eteenpäin ja huokailut seuraavat askeleitani. Kotona on jollakin lailla hyvä olla... Jos vaan saisi olla yksin kera oman tuskan, voisin jäädän peiton alle ja vaan olla... mutta toisaalta... Onneksi on nuo koirat, jotka vaativat minut aamuisin ylös sängystä, odottavat lenkkeilyjä, ruokaa ja huolenpitoa. Niiden takia saan joka päivä itseni liikkeelle...

Työ... se tuntuu tosi vieraalta ja kaukaiselta. En haluaisi palata oman työn pariin. Ilmapiiri siellä on aivan liian rankkaa. Kaikki kärsivät työolosuhteistaan, sisäilma aiheuttaa ongelmia monille ja sairauslomat ovat joka viikkoisia, milloin on kukakin sairaana... Blääh... Tiistaina on keskustelu hetki hoitajan kanssa, torstaina on lääkäri. Verenpaineet ovat olleet nyt oikein hyvällä mallilla eli ehkä työ aiheuttaa suurimmat paineet vaikka kiire ei ole jokapäiväistä...

Ratsastus... se on eräänlainen lääke...voisiko sanoa huume... Kun istut hevosen selässä ja ratsastuksenopettaja kertoo sinulle tehtäviä, niin sinun tulee joka lihaksella reagoida hevosen hallintaan. Tuossa vaiheessa ei ole ajatuksille minkäänlaisia mahdollisuuksia. Siinä vaan miettii, että mitä tekee pohkeet, vatsalihakset, pakarat, kädet, selkä, istunta, hartiat, pään asento, kädet... Aika paljon liikkuvia osia joilla hallitset suurta ja uljasta eläintä. Kerran viikossa kiipeän hevosen selkään ja unohdan kaiken muun. Ehkä pitäisi tehdä tätä useammin???

Koirien kanssa puuhailut ovat arkipäivää. Juno tallustelee omaan rauhalliseen tahtiinsa pieniä lenkkejä ja kotona se haastaa Kepoa mukaan sen omiin leikkeihin (näiden kahden suhde on tullut tosi läheiseksi).

Dinjo on oma ihana itsensä, häntä heiluu, naamasta kuvastuu iloisuus ja huikea leikkimielisyys. Pihalla harjoitellaan tottista ja näyttää Dinjo nauttivan.

Merelle olen opettanut uusia temppuja ja sekin näyttää tyytyväisenä ottavan vastaan kaikenlaista hauskaa. Pihatottikset sujuvat mallikkaasti. Maahanmeno liikkeestä alkaa olemaan jo aika nopea. Seuraaminen sujuvaa, sivulle tulo tuntuu olevan nyt se hyvä juttu (jota pyydettiin treenaamaan). Luoksetulo on nopea ja täsmällinen (olen saanut sen ihmeellisen sivuliikkeen pois, ainakin toistaiseksi). Kavereiden kanssa olisi mukava lähteä joskus treenaamaan, mutta ei nyt vähään aikaan ennenkuin saan koottua palaset, jotka olen levittänyt ympäriinsä.


Loppuun kuva maailman parhaista kavereista