Jos toisille matkailu avartaa, niin minulle ratsastus avartaa.

Olipas niin hieno keli, että päätin lähteä vuokrapollen kanssa maastoilemaan. Olenhan minä tietoinen siitä, että puoliveriset ovat herkkiä ja nopeita liikkeissään, mutta mikä saa tällaisen uljaan ratsun tekemään uskomattomia loikkia suuntaan ja toiseen... Ette ikinä arvaa?!

Tallilta lähtiessä jo vaikutti siltä, että nyt taidetaan istua pikkuruisen pommin päällä. Yksi hevosvoimainen, varustettu liukumisen estävillä hokkikengillä joissa yhteensä 16 nastaa pitelemässä ABS-järjestelmää kunnossa. Pito oli tosi hyvä, ei mitään liukumisia vaikka välillä jouduttiin ylittämään ihan peilikirkasta pintaa.

Ensimmäinen kauhistus oli n. 300 metrin päässä tallista... Jumankekka siellä tulee punatakkinen hiihtäjä... Hevosen pää, silmät, korvat ja koko roppa pyöri ja etsi tuota hiihtäjää, joka välillä sukelsi synkkään metsikköön ja taas yhtäkkiä ilmestyi metsästä. Kauheaa, vallan kamalaa, voisiko jonnekin mennä piiloon?...Nämä ajatukset tuntuivat kulkevan hevosen päässä, sen suunnitellessa kääntöä takajaloillaan ja vauhdilla takaisin talliin. Ehei, minä olin valmiina ja suunta on eteenpäin "sanoi mummo lumessa". Ja niin sitä mentiin... eteenpäin.

Puolentoista tunnin lenkillä löytyi hienoja uusia askelkuvioita tältä upealta kouluratsulta. Välillä hypättiin neljällä jalalla kaksi metriä sivuun...ai kauhea, tossa maassa oli jotakin hirveää. Tarkemmin katsottuna; pientareelta oli paikka paikoin sulanut noin 10 cm pitkä ja 5 cm leveä kaistale, jossa pilkotti ihan oikeaa hiekkaa... Sehän on vallan kamalaa, jos näkyy hiekkaa. Eihän sitä edelliselläkään kerralla ollut. No johan. Tiukasti piti seurata tämän yksihevosvoimaisen eläimen kulkua, että varmasti pysyy matkassa mukana. Välillä tuntui, että minäkin saan sydänkohtauksen, kun toinen ottaa kaviot alleen ja säntää sivusuunnassa pari metriä nopeammin kuin silmää räpäyttäessä. Huh...

Ja arvatkaa mikä myös oli ihan kauheaa... Mennään käyntiä tien laidassa ja siitä tienvieruspenkasta putoaa sulavaa lunta... Ei herran jestas... Pitääkö senkin takia loikkia kun lumi sulaa? Hei nyt tulee kevät ja sitten kesä...Tämä on aivan luonnollista, polleseni!

Tämän retken jälkeen olin aika lailla poikki. Sydämeni meni varmasti välillä kahtasataa ja katselin ympärilleni odottaen jotakin suurta ja kauheaa ilmestyväksi, mutta ei... Sehän on vain kevät, joka säikyttelee vuokrapolleni sielunelämää!

On se niin hauska peli!