Sunnuntaina aamulenkillä veteraanimme Juno pelästytti minut ihan totaalisesti Nolostunut...

Mennä lönköttelimme Dinjo, Juno ja minä pitkin kovaksi tallattua peltotietä. Juno tapansa mukaan nuuskutteli ohi kovan maan ja takatassun alta petti luminen hanki. Siitä ylös kömpiessään koira alkoi hiljaa vaipumaan maahan, aivan kuin jalat pikkuhiljaa pettäisivät alta. Siihen se tuupertui hölmistynyt ilme silmissään ja katse anoi apua minulta. Polvistuin siihen viereen ja rapsuttelin ja rauhoittelin koiraa. Hieman näkyi pään alueella nykivää liikettä, mutta Juno oli tajuissaan eikä kohtaus vaikuttanut epileptiseltä. Oletan, että vanhuus alkaa pikkuhiljaa vaivata kohta kymmenvuotiasta kulkijaa. Rauhallisesti koira nousi ylös ja jatkoimme matkaa, nyt suuntana koti. Hieman on veteraanimme ollut väsyneempi, mutta mitään muuta erityistä Junossa ei päivän aikana ilmaantunut, joten toistaiseksi kaikki hyvin... Seuraillaan paljon, paljon tarkemmin Junon kulkua.

Koiraharrastuksista sen verran, että olen tuossa "bongannut" aika monta tapahtumaa, liittyen koiran koulutuksiin sekä huoltoon ja vielä muutama Match Showkin on löytynyt lähiseudulta, jonne voisi Meren kanssa suunnata. Hieman täytyy miettiä näitä tapahtumia... En ole mielestäni kuitenkaan niin pitkällä noissa koulutuskuvioissa koirani kanssa, että voisin sen ottaa mukaan ohjattuun sessioon. Itsekään en osaa edes perusasioita kunnolla, niin kuinka voisin mennä kyselemään tyhmiä??? Silmänisku Kannattaa siis vaan ilmoittautua ja osallistua katselemalla ja kuuntelemalla... Vai mitä?! 

Olen myös katsellut tulevia näyttelyitä ja mielessä on hieman jo kuvastanut haave osallistumisesta Lahden näyttelyyn... Mietitään vielä...

Nyt taitaa tuo nukkumatti kutsua, joten... Hyv' yötä!