Se on taas päivä täys. Sain Karamellin takaisin n.klo 14.00 tänään ja kunnossahan se nyt taas on, täytyy koputtaa maalaamatonta puuta...kop kop... Ihanaa kun saa ajaa omalla autollaan.

Töiden jälkeen lenkitin koirakaverini, huh miten tuuli työntyi luihin ja ytimiin. Mietin koko lenkin ajan, että mitä laitan päälleni, kun lähden tekemään koulutusvuoroa koirakoulukentälle. Paljon vaatetta lenkin jälkeen niskaan ja hai menoksi.

Koulutus jäi aika torsoksi koirien suhteen, penturyhmässä kouluttevia yhteensä: seitsemän koirakkoa ja jatkoryhmässä kolme koirakkoa, oli ihan selvä, että kylmä tuuli aiheutti useamman koirakon poissaolon, mutta kivaa meillä silti oli. Otettiin jopa pieniä juoksutreenejä, jotta koirat ohjaajineen olisivat pysyneet lämpiminä. Paikalla oli myös Bode, Dinjo-pennun paras kaveri, tuntui että Bode osasi yhdistää minut siihen mustaan karvaturkkiin, jonka kanssa minä itse käyn treenailemassa. Rapsut mukavalle Bodelle, lähettelee Dinjo!

Kotiin päästyäni oli rakas Keponi lämmittänyt saunan, tehnyt ruoan, sytyttänyt kynttilän sekä takkatulen. Ihanaa oli tulla kotiin. Vatsan pullistellessa havaitsin, että kylmyys oli tullut jäädäkseen... Vapina ja tutina on koko ajan päällä, vaikka otin lämmikkeeksi lasin punaviiniä.

Sohvalla istuessani sain viereeeni Dinjo-pennun, joka mukavasti lämmitti kylkeäni ja mieltäni. Nyt alkaa väsymys painaa silmäluomiani, taitaa olla parasta siirtyä peittojen alle. Ehkä tapaan Nukku-Matin????