Alkaa taas arki, huomenna töihin... Kurjaa... Olin viikon lomalla, joten ehdin hoidella näiden rakkaitten koirieni asioita.

Sain haettua koirille ruokasäkkejä, lääkkeitä ja ehdin hoidella muutenkin tätä vaillinaista sosiaalista elämää näiden mustien karvatassujen kanssa. Treenit jäivät tältä viikolta kokonaan, koska keskityimme koirien hyvinvointiin.

Dinjo on jaksellut hyvin, missään ei näy, että koira olisi mistään kipeä, mutta sillähän on tulehduskipulääkitys päällä koko ajan, joten kipuja ei varmaankaan missään tunnu. Se on tosi hämäävää, tuntuu kun kaikki olisi pelkkää painajaisunta, mutta... Kyllähän siellä taustalla on jotakin ja toivomme ajan parantavan. Seuraillaan ja liikutaan rauhallisesti, sitten taas eläinlääkärille jatkotutkimuksiin. Kerran viikossa pitää soittaa eläinlääkärille, jotta hän tietää missä mennään. Jos vointi huononee, niin heti on varattava aika ja mentävä tutkittavaksi.

Eihän tämä nyt riittänyt, että Dinjo on sairas. Nyt sitten Dammykin alkoi oireilla; sen pissassa on punaista väriä. Käytin eläinlääkärillä ja vein myös näytteen, näyte oli tulehdusarvoiltaan ihan puhdas, mutta siellä oli runsaasti verta. Eläinlääkäri määräsi antibioottikuurin ja kontrolliin jos lääke ei ala auttamaan. Eturauhanenkin pitää vielä tutkituttaa. Aion kyllä muutenkin viedä Dammyn kontrolliin, koska koira on jo 11 v 7 kk. Saadaan samalla katsottua mikä on veteraanin terveystilanne kokonaisuudessaan.

Tuntuu, että huolta ja murhetta on liiankin kanssa, mutta hiljaa hyvä tulee, joten etenemme hiljaa eteenpäin kuin mummo lumessa...

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!