Itseäni ja huonoa oloa uhmaten suuntasin hakutreeneihin Meren kanssa. Paikalla oli vain kuusi koirakkoa. Aurinko paistoi ihanasti ja pieni tuuli puhalteli hakkuualueella. Tosi mukavan rentoa hauskanpitoa koirien kanssa. Niin mukavia karvaturreja kaikki .

Merelle tehtiin ensin kaksi haamua ja lopuksi peräänajo. Kaukaa Mere haki vahvistusta omalle kirsulleen ja nopeasti se paikansi maalimiehet. Kiva katsoa, kun Mere näytti nauttivan maalimiehen antamista nakkipaloista. Kiitos taas mukana olleille sekä tietysti kouluttaja Sarille .

Tein Merelle myös ensimmäisen jäljen metsän siimekseen. Kokeiluna oli, että pystyykö Mere ajamaan jälkeä, jossa kulkee vain minun jättämä haju. Ei se ihan niin mennyt kuin oppikirjoissa sanotaan, mutta muutamia kirkkaita hetkiä löytyi koiran ilmeestä... "Mitä mun nyt täytyy tehdä??? Ai tässä maassa on muka jotain??? Onhan tässä sun haju, mutta mitä sille pitää tehdä? Okei, voin mä näitä haistella...mutt tuoll on jotain minkä mä haluan nähdä...Hei, mikä tuo oikein on? Joo joo, jatketaan jatketaan vaikka mä en ymmärräkkään. Mut tääll lopussahan on mun nakkipurkki...Jee...Nam nam...".

Hiljalleen ryhdymme harjoittelemaan jäljen ajoa. Ihan kiva päästä taas oman lajin pariin.

Näyttelyrintamalla seuraavaa:
- 13.5. Loviisaan pentunäyttelyyn Meren kanssa
- 15.5. Lappeenrannan ryhmänäyttelyyn Meren kanssa
- 22.-23.5. Haminan KV-näyttelyyn Mere sekä Juno
- 29.5. Iitin ryhmänäyttelyyn Junon kanssa

Välillä tuntuu, että mitä järkeä tässä näyttelytouhussa oikein on. Haet näyttelystä jonkun muovisen nauhanpalan ja saat koirastasi pätevältä tuomarilta arvostelun. Istut Kepon kyydissä satoja kilometrejä vuodessa. Juokset kehässä kieli vyön alla. Hauskaa tässä on se, että näkee paljon tuttuja ja koirien kanssa puuhailu on aina mukavaa. No katsotaan kuinka kauan tätä näyttelytouhua jaksaa harrastaa . Mutta... onhan tämä minulle kuitenkin se mukavin tapa tuoda esille omat koirani.

Huomenna sitten ratsastamaan....

Hyvää viikkoa kaikille!