Niinhän minä eilen kirjoitin, että tuota hurjaa menoa pitäisi rajoittaa Otsan rypistys

Tänä aamuna klo 5.06 heräsimme taas tuohon kaameaan ääneen,  kun koiran kynnet raapivat lattiaa. Dinjo sai 19. kouristuskohtauksen... tämä on kauheimpia herätyksiä mitä voi tällä hetkellä tuntea Otsan rypistys. Kohtaus kesti n. minuutin, kiitos siitä, että nämä ovat niin pieniä kohtauksia, mutta... Tuntee itsensä niin voimattomaksi ja tuskaisaksi, kun ei pysty koiraa mitenkään auttamaan. Siinä vaan rauhallisella äänellä kerrot omalle rakkaalle lemmikille: "Olen tässä, sulla ei ole mitään hätää. Kun taas tulet takaisin maailmaamme, me kaikki olemme lähellä."

Tämän viikon yöunet ovat muutenkin jääneet tosi vähiin ja nyt tuntuu, että kauanko ihminen jaksaa 4½ - 5 tunnin yöunilla viikosta toiseen. Kun tulee ilta ja nukkumaanmeno lähestyy, alkaa paineet siitä, että kuinka saan taas unesta kiinni Otsan rypistys.

Parempaa päivänjatkoa kaikille!