Niin nämä elämäämme järkyttävät epilepsia kohtaukset jatkuvat vajaa kolmevuotiaalla koirallamme Dinjolla : (

Lääkitys on päällä ja lääkeainepitoisuus verestä on tutkittu. Lääke tuntuu vastaavan hyvin, mutta näin se menee...

En taaskaan ollut itse paikalla, kun kohtaus tuli... Alkaa itseä vaivata tämä oma poissaolo näistä tilanteista, mutta kun näitä kohtauksia ei osaa milloinkaan ennustaa. Niistä ei näy mitään selvää merkkiä, ne vaan tulevat ja menevät. Kohtaus oli täsmälleen samanlainen kuin edelliset, väliä edelliseen kohtaukseen oli vaan aivan liian vähän. Meistä kakslahkeisista tuntuu joka kerta siltä, että me itse saamme sydänkohtauksen näistä mieltä järkyttävistä tapauksista : (

Nyt on suuressa vaarassa minun opiskelun keskeytys... En vaan millään jaksaisi tätä kaikkea p...s...kaa... mitä elämä nyt eteemme heittää. Äitinikin sairastui vakavasti...

Toivon, että teillä muilla on parempia uutisia, joiden suojassa jaksamme eteenpäin.

Kaikesta pahasta huolimatta... Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!