Sinne metsään piti tänään mennä tai huomenna, mutta jos huomenna sataa, niin sitten ei. On ihan turhaa mennä kastelemaan kaikki ja todeta illalla, että onpas huono olo. En ole vielä entisestäkään taudista kunnolla tervehtynyt. Nuhaa, inhottavaa yskää, kylmää, lievä tauti taitaa painaa hartioilla.

Koirien kanssa puuhastelu jäi hyvin vähäiseksi. Unohdin muuten eilen mainita, että leikkasin pennulta kynnet. Tilanne on tällä hetkellä kokonaan minun vallassani, Dinjo on huomannut, että ei kannata pistää hanttiin, homma hoidetaan loppuun kuitenkin ja niin siinä eilenkin kävi. Hienosti saimme pikkuherran käpälät taas siistiksi.

Tämä päivä meni vähän niinkuin ohi vaan... Kävin siskon koirien hampaat putsaamassa, samalla ompelin yhden peiton reunat ja tietysti parannettiin maailmaa oikein olan takaa. On se vaan kiva, kun on noita sisaruksia. Tämä sisko on sillälailla tärkeä, koska käyn siellä kerran kuussa, silloin aina saamme rauhassa jutustella niitä, näitä, ei tarvitse mitenkään pingoittaa. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä tärkeämmäksi läheiset tulevat.

Katsotaan mitä aamu tuo tullessaan, menemmekö metsään vai tuleeko yleinen kodinhoitopäivä???