Pitkästä aikaa kävin koirien kanssa Matinsaaressa. Sattui tosi tuulinen päivä. Ketään muita ei paikalla näkynyt. Venesataman portti oli lukossa, mutta siitä pääsee onneksi ohi. Jätin auton parkkiin parkkialueelle ja sitten katsastamaan meren aaltoja. Ihme kyllä koiria ei kiinnostanut uiminen, olisiko syynä ollut koiran kuonoille roiskuvat vesipisarat. Ihania valkoisia vaahtopäitä pitkin meren selkää.
Kuvia tuli taas napsittua ja niitä tässä.
On hiukan epäselvä, mutta tässä tapahtui lähtöselvitys...
Ihan mahdoton tuuli, tuumii Smilla.
Pitää ihan ummistaa silmät, kun tuulee...
Reissu oli taas mukava ja koirat nauttivat lintujen tiirailusta ja Smilla jopa yritti ottaa kiinni niistä muutamia, mutta eipä tuo onnistunut. Jännästi siellä rannassa lenteli matalalla pääskysiä, ajattelin että varmaan ne metsästivät ilmassa lentäviä hyönteisiä. Lintujen määrä oli parinkymmenen luokkaa eli aika iso lauma lenteli siinä edestakaisin.
Toisella puolella ei tuullut ihan yhtä kovaa.
Tuolla ne pääskyset lentelee... Huisin jännää!
Mitkä pääskyset? Minen mitään nää...
Johan me oltiinkin, nyt kotiin ja kohta on ruoka-aika.
Perjantai illan työvuoron päättyessä päätti Kepon volkkari, että se ei lähde käyntiin. Startti oli hyvin sanaton, se ei edes naksahtanut. Joten nopeasti selvisi, että mistä auton olematon käyntiin lähtö johtui. Auto sai viettää yön Kepon työmaan pihalla ja Kepo taksilla kotiin. Lauantaina saimme volkkarin vihdoin kotiin odottamaan korjausaikaa. Nyt sitten mennään minun autoni varassa tässä kotvan aikaa. Jännästi se sotkee koko päiväohjelman, kun käytössä on vain yksi auto. Katsotaan kuinka liikkuminen onnistuu ja kuinka pian meillä on taas kaksi toimivaa autoa.
Tulihan nyt tarkastettua polkupyöräkin kesäkuntoon, voi vaikka fillarilla huristella tuolla maailmalla... Minäkö... hah... olen tosi huono pyöräilemään, kun siinähän tulee pylly kipeeksi!
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.