Mieliala vaihtelee tuuliviirin lailla, ylös alas ja taas ylös, alas. On hyviä hetkiä ja erittäin huonoja hetkiä. Kirjoittaminen helpottaa, olen sen jo useammalle ihmiselle todennut. Kun päätä kiristää vanne ja tunteet käyvät kuumana, helpottaa kun siirtää ajatukset parerille tai tällä kertaa blogiin, jos tätä nyt enää kukaan viitsii ja jaksaa lukea...?

Tänään oli Junolla tiistai treenit. Yllätin itseni kun ajelin töistä kotiin. Päätin, että nyt tuonne jonnekin kentän tapaiselle ja tehdään Junon kanssa jotain kivaa. Alku tuntui hankalalta, koiraa kiinnosti vain maahan jätetyt viestit ja emäntää ei noteerattu ollenkaan. Makkarapalat kehiin ja patukka, niin hetkinen hetkinen, löytyi uusi koira mallia Sport-Juno. Harjoiteltiin kontaktia; makkaraa suussa ja Juno katsoi silmiin. Kaksi askelta eteen, palkka, käännös oikeaan (vielä tapittaa silmiin) palkka, jee hienoa. Kaksi askelta eteen, palkka (jaksaa se perhana tuijottaa). Patukka esiin ja kilpaa vedettiin ja pidettiin hauskaa, hieno Juno. Istuminen; hienosti napitus silmiin ja istu. Minä jatkoin matkaa, käännyin ja kutsuin ja juoksin kauemmas koirasta minkä kintuista pääsin ja mennessäni kiljuin lisää... Juno kummastuneena ja hurjalla vauhdilla säntäsi vierelleni...palkka... Ja peuhaamista... Kivaa, tuntui Juno sanovan katseellaan. Hajuja ei muisteltu vaan odotettiin namia ja patukkaa.

Siinä illan treeni ja juoksujalkaa autolle, koira paksiin ja kotiin. Kyllä on olo tyytyväinen, oikein hyvät, lyhyet ja ytimekkäät treenit. Kun vaan jaksaisi näitä lyhyitä piipahduksia, niin luulen että koiralla löytyisi enemmän motivaatiota.

Dinjon kanssa otimme sitten pihalla pienimuotoiset treenit. Hieman harjoiteltiin paikalla pysymistä, joka tuntuu olevan pikkumiehellä kateissa. Eihän sitä malta kun emäntä kääntää selän ja lähtee kulkemaan poispäin... Eihän sitä kestä katsella, vaan täytyy hiipiä perään, niin mutta... Taas emäntä vie takaisin, siirtyy muutaman metrin ja seisoo edessä. Nyt pysyy Dinjokin paikallaan. Hyvä koissu! Seuraamista, ihan hieman... Kärsivällisyttä ja motivaatiota tällä hurtalla piisaa, mitä nyt kulkee kyljittäin melkein edessäni, sekä liian kaukana ohjaajasta. No sitä voidaan hioa, ei hätää. Noutokin on kivaa, sitä tehdään leikin varjolla, onnistuu melkein joka kerta ja tietysti päätämme treenit onnistuneeseen suoritukseen. Luoksetulo...bravuurinumero. Vauhtia piisaa ja iloisuutta, yes. Hyvä Dinjo.

Näin tällä kertaa koiramaailmassa.

Sunnuntaina sitten Lahden KV-näyttelyyn (Juno kehään). Kaikenkaikkiaan hoffeja on ilmoitettu 40, suuri määrä... Me menemme mielenkiinnosta kuuntelemaan mitä tuomari nyt sanoo Junosta. Hän on muutaman kerran arvostellut Junon, kun koira oli paljon paljon nuorempi.

Eipä muuta kuin hyvää viikkoa kaikille!