Kuinka meille kävi näin???

Töiden jälkeen innoissani lenkitin koirat ja ajattelin, että nyt vihdoinkin pääsemme koirakouluun Dinjon kanssa. Päätin ottaa myös Junon mukaan seuralaiseksi sekä kenties voisin ottaa sen kanssa muutamat liikkeet.

Kentän laidalla otin Dinjon ulos autosta ja se hieman leikki valkkariuros Lukaksen kanssa. Ihan pientä sievää nuuskuttelua, ei mitään rajua. Kohta Dinjo yritti istumaan ja saman tien se vinkaisi aika pahasti. Katsoin pentua ja takapään liikkeet olivat hyvin jäykkiä sekä pientä vinkunaa tuli vähän väliä, aivan kuin jonkinlainen noidannuoli olisi iskenyt. Päätös kotiinlähdöstä syntyi saman tien, ei koulutukseen vaan kotiin tutkimaan missä on vika.

Kotimatka sujui ilman mitään vinkumisia. Dinjo istui nätisti autossa ja odotti kotiinpääsyä. Pihalla kun ryhdyin auttamaan pentua ulos, niin se itse hyppäsi autosta ja oli kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Siinä vaiheessa tuntui siltä, että taitaa osata koira teeskennellä, ei viitsi koirakouluun lähteä, ei sentään... Sisällä sitten kopeloin koiran ja Dinjo selvästi aristeli selkäänsä hännäntyvestä (vanha vaiva). Nyt otamme rauhallisesti levon kannalta muutaman päivän, mutta kun tuo pikkumies on tosi halukas leikkimään isänsä kanssa... Eli pidämme leikit poissa ja keskitymme paranemiseen. Tilaan eläinääkärille ajan mahdollisesti ensi viikolla ja katsotaan mitä hän on mieltä Dinjon toipumisesta. Ei Dinjolla nyt näytä kipuja olevan, annoin varmuuden vuoksi tulehduskipulääkkeen,  joita sain eläinlääkäriltä silloin kun Dinjoa hoidettiin.

Arvatkaa vaan, että aina nämä tällaiset asiat pelottavat. Sama juttu tuon veteraanin kanssa, menemme päivän kerrallaan ja katsomme kuinka vanhuksen jalat sillä kertaa liikkuvat. Veteraani Dammy on kyllä mieleltään tosi virkeä ja se on hyvin mustasukkainen Dinjolle ja Junolle. Emäntä saisi helliä vain sitä eikä toisia lauman jäseniä. No kyllä se eniten rapsutuksia ja hyväilyjä saakin. Hellyyttä, sitä pitää täällä jakaa koirille tosi paljon. Tuntuu, että Kepo jää vaille huomiota, kun emännän pitää hoitaa näitä nelijalkaisia. Itsepähän olen koiria tahtonut ja olen kyllä ajatellut, että niille täytyy antaa aikaa ovathan ne meidän lauma.

Katsotaan uskalletaanko lähteä koirakouluun ensi viikon perjantaina vai loppuuko nämä kouluksetkin meidän osalta... Harmittaa...